Jemima Repon nykypolitiikkaa ohjaavaa ‘beckeriläisyyttä’ käsittelevästä kirjoituksesta kimmonnut keskustelu pursui yli äyräidensä, kun ei-taloustieteilijöitä suositeltiin osallistumaan taloustieteen peruskurssille. Keskustelun sävy oli kummallinen, sillä Becker vaikuttaa tieteenalat ylittävältä taloustieteilijältä, joka suhtautui myötämielisesti esimerkiksi Foucault’n tulkintoihin, kirjoittaa Mona Mannevuo.
Autotehtailta peräisin olevaa lean-tuotantomallia sovelletaan nykyään julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Laura Mankki, Iiris Lehto, Eeva Jokinen ja Helena Hirvonen kysyvät, millaisia vaaroja ja mahdollisuuksia seuraa, kun ajatuksia hukan poistamisesta ja jatkuvasta kehittämisestä sovelletaan sote–alan naisvaltaiseen ja muutoinkin sukupuolittuneeseen työhön?
Perhevapaajärjestelmää tulisi uudistaa, jotta se olisi mahdollisimman toimiva eri tahojen kannalta. Todellisuudessa palapeliä kootaan melko harvoista paloista ennalta määrättyjen reunaehtojen mukaan. Käytännössä tänä päivänä ei enää voida lähteä rakentamaan perhevapaamallia, joka ei huomioisi sitä, että perhe ei ole yksi, kirjoittaa Anna Moring.
Talouteen ja työllisyyteen liittyvät tavoitteet ja puhetavat määrittävät keskustelua perhevapaauudistuksesta. Perhevapaamalli, joka todennäköisimmin nostaa työllisyyttä ja rasittaa julkista taloutta vähiten, ei välttämättä edistä sukupuolten tasa-arvoa, kirjoittavat Anna Elomäki ja Hanna Ylöstalo
Perhevapaauudistus on tarkoitus tehdä julkisen talouden raameissa. Ehdon toteutumista on vaikea arvioida, sillä tieto päivähoidon kustannuksista on karkeaa ja politiikkamuutosten pitkän aikavälin vaikutuksista tiedetään vain vähän, kirjoittavat Jussi Tervola ja Tapio Räsänen.
Perhevapaajärjestelmämme näyttää kovin erilaiselta, jos se asetetaan osaksi aktiivisen työvoimapolitiikan oppeja tai jos sitä tarkastellaan osana tasa-arvotavoitteita. Olisi hyvä käydä kriittistä keskustelua siitä, millaisia arjen ehtoja työelämä asettaa pienten lasten vanhemmille, kirjoittavat Katja Repo ja Johanna Lammi-Taskula.
Eeva Houtbeckersin ekofeministinen analyysi tasa-arvovajeesta degrowth-ajattelussa pureutuu tiedon ja kuulemisen valtaan kohtuutalousliikkeissä pohjoisessa ja globaalisti. Kuulematta syvällisesti paikallisia kokemuksia taloudesta degrowth-ajattelu jatkaa hoivan ja lisääntymisen säilyttämistä kodin ja naisten vastuulle.
Lisääntyvä puhe sukupuolten tasa-arvon taloudellisesta hyödystä perustuu kapeaan käsitykseen taloudesta ja tasa-arvosta, kirjoittaa Tasa-arvovajeen työryhmän Anna Elomäki. Taloudelliseen hyötyyn perustuvan tasa-arvoargumentaation mahdollisuudet vaikuttaa päätöksentekoon saattavat ovat yllättävän heikot ideologisissa kysymyksissä kuten perhevapaauudistuksessa.
Nykypolitiikkaa ohjaa lähes 70 vuotta vanha uusklassisen taloustieteen ihmiskuva, jonka vastaus eriarvoisuuteen on velvoittaa naisia tekemään parempia valintoja, kirjoittaa Jemima Repo. Tämä visio näkyy myös suomalaisessa perhepolitiikassa.
Jos julkisia palveluja halutaan kehittää sosiaalisina investointeina, on välttämätöntä luottaa työntekijöiden ymmärrykseen palveluiden kehittämisestä, kirjoittaa Teppo Eskelinen (dos., YTT). Ekonomistinen tehostaminen aiheuttaa usein päinvastaisia tuloksia.