Plan F -seminaari avasi keskustelua feministisestä talouspolitiikasta

Share Button

Tasa-arvovajeen vuosi huipentui Plan F –seminaariin, jossa etsittiin kansainvälisten vieraiden ja kotimaisten asiantuntijoiden voimin feministisiä vaihtoehtoja valtavirran talouspolitiikalle ja -tieteelle. Iltapäivän aikana kyseenalaistettiin tavanomaisia ymmärryksiä taloudesta, puhuttiin investoinneista sosiaaliseen infrastruktuuriin sekä luotiin Suomelle askelmerkistö kohti sukupuolitietoisempaa talouspolitiikkaa.

Plan F seminaarissa etsittiin vaihtoehtoja valtavirran taloustieteelle ja -politiikalle

Plan F seminaarissa etsittiin vaihtoehtoja valtavirran taloustieteelle ja -politiikalle. Kuva: Jyri Pitkänen

Tasa-arvovajeen ja VATT:n 30.11. järjestetty seminaari ”Plan F – Parempaa talouspolitiikkaa” oli kaivattu keskustelunavaus sukupuolten tasa-arvolle elintärkeästä mutta Suomessa liian vähän käsitellystä teemasta: miten sukupuolinäkökulma voitaisiin tuoda mukaan talouspolitiikkaan?

Kansainväliset puhujavieraat professori Diane Elson (Essexin yliopisto) ja senior lecturer Jerome De Henau (Open University) pohjustivat keskustelua feministisestä taloustieteestä ammentavilla näkemyksillä siitä, miten taloutta voisi ajatella ja talouspolitiikkaa tehdä toisin. Puheenvuoroissa hahmottui tulevaisuuteen katsova feministinen talousstrategia, joka perustuu julkisille investoinneille välittävään ja kestävään talouteen.

Elson ja de Henaun hahmottelema strategia ja sitä tukeva tutkimus sosiaalisten investointien positiivisista vaikutuksista talouteen purkavat sukupuolittuneita talouden hierarkioita. Ne kyseenalaistavat Suomessakin vallitsevaa ajattelutapaa, jossa julkiset hyvinvointipalvelut ymmärretään kustannuseränä samaan aikaan kun fyysinen infrastruktuuri nähdään taloudellisesti tuottavana investointina.

Diane Elson: Kohti feminististä välittävän ja kestävän talouden strategiaa

Professori Diane Elson esitti, että Euroopan talouksien kestävä toipuminen vaatii feministisiä talouspolitiikkaa ja tarjosi näkökulmia siihen, mistä siinä on kyse. Elson korosti, feministinen lähestymistapa vaatii talouteen ja talouspolitiikkaan liittyvien ymmärrysten kyseenalaistamista. On kysyttävä, mitä talous on ja keitä varten se on, sekä ajateltava talouspolitiikan päämääriä ja linjauksia toisin.

Elsonin mukaan on tärkeää nähdä ihmisten ja ympäristön hyvinvointi talouspolitiikan päämääränä tuotannon ja työllisyyden lisäämisen ohella. Hoivaava ja välittävä talous tulisi nostaa kilpailuun keskittyvän talouden edelle, budjettivajeen ohella tulisi olla huolissaan hoivavajeesta.

Professori Diane Elsonin tarjosi näkökulmia feministiseen talouden strategiaan

Professori Diane Elsonin tarjosi näkökulmia feministiseen talouden strategiaan. Kuva: Jyri Pitkänen

Feministinen talouspolitiikka vaatii myös talouden rajojen ajattelua uudelleen. Enimmäkseen naisten harteille lankeava palkaton työ kasvattaa siitä hyötyvien hyvinvointia sekä tuottaa talouden vaatimaa työvoimaa, mutta sitä ei oteta huomioon kansantalouden tilinpidossa ja BKT:ssä. Feministinen lähestymistapa talouteen tunnistaa palkattoman työn tärkeyden ja huomioi sen talouspoliittisia päätöksiä tehtäessä.

Muutoksia tarvitaan myös tavassa tehdä talouspolitiikkaa: “Sopeuttava talouspolitiikka, joka perustuu enemmän julkisten menojen leikkaamiseen kuin tulojen lisäämiseen, kohdistuu suhteettomasti naisiin,” totesi Elson UK Women’s Budget Groupin Iso-Britannian kontekstissa tekemiin laskelmiin nojaten.

Elson myös kehoitti kyseenalaistamaan EU-maiden finanssipoliittista liikkumatilaa rajoittavat velka- ja alijäämäsäännöt. Velkarahoitteiset, sukupuolisensitiivisesti toteutetut investoinnit voisivat paitsi lisätä työllisyyttä, tuotantoa ja verotuloja, myös kaventaa sukupuolten epätasa-arvoa.

”Jopa puolustushankinnat lasketaan nykyään Euroopassa julkisiksi investoinneiksi. Sen sijaan investoinnit ihmisiin – opettajien, sairaanhoitajien ja hoivatyöntekijöiden palkat – ovat pelkkää julkista kulutusta.”

Tärkeä askel kohti feminististä talouspolitiikkaa on laajentaa ymmärrystä julkisista investoinneista. Infrastruktuuri-investoinnit tavataan ymmärtää investointeina fyysisiin rakenteisiin: teihin, rautateihin, rakennuksiin ja langattomaan verkkoon.

“Jopa puolustushankinnat lasketaan nykyään Euroopassa julkisiksi investoinneiksi. Sen sijaan investoinnit ihmisiin – opettajien, sairaanhoitajien ja hoivatyöntekijöiden palkat – ovat pelkkää julkista kulutusta,” Elson totesi.

Elsonin mukaan julkisesti rahoitetut koulutus ja hoiva- ja terveyspalvelut pitäisi nähdä investointeina maan sosiaalisen infrastruktuurin parantamiseen. Ne tuottavat taloudellista hyötyä pitkällä tähtäimellä yhtä lailla kuin fyysinen, kiinteä varallisuus. Ne lisäävät tuottavuutta, mahdollistavat naisten työllisyysasteen kasvun ja lisäävät hyvinvointia ja turvallisuudentunnetta.

Lopuksi Elson huomautti, että tarvitaan uudenlainen lähestymistapa sukupuolitietoiseen budjetointiin ja sukupuolivaikutusten arviointiin. Yksittäisten toimenpiteiden vaikutusten arviointi ei riitä. Pitää tarkastella makrotason päätöksiä, kumuloituvia vaikutuksia sekä vaihtoehtoisia strategioita.

Lue Elsonin esitys kokonaisuudessaan täältä.

Jerome de Henau: Miten hoivaava ja välittävä talous toimii käytännössä?

Senior lecturer Jerome De Henau näytti puheenvuorossaan, ettei feministinen, hoivaan investoiva talousstrategia ei ole pelkkää teoriaa vaan toimii myös käytännössä. De Henau tarjosi suomalaisyleisölle vahvoja taloudellisia argumentteja universaalin, ilmaisen päivähoidon puolesta sekä haastoi hoivan taloudellista arvoa käsittelevään tutkimukseensa vedoten käsitystä julkisesta hoivasta kulueränä.

“Hoiva mielletään yksityiseksi, yksilölliseksi ja intiimiksi kysymykseksi. Se on kuitenkin talouspoliittinen kysymys. Investoinnit hoivaan ja muuhun sosiaaliseen infrastruktuuriin ovat todistetusti hyväksi taloudelle.”

Jerome De Henau toi esiin hoivan taloudellisesta arvoa

Jerome De Henau toi esiin hoivan taloudellisesta arvoa. Kuva: Jyri Pitkänen

Hoiva ei ole ilmaista: De Henaun arvion mukaan Iso-Britanniassa julkisesti rahoitettu, ilmainen päivähoito kaikille yli 6 kk lapsille maksaisi 33 – 55 miljardia puntaa vuodessa riippuen siitä, maksetaanko hoitajille opettajan palkkaa vai minimipalkkaa (2.1 tai 3.4 % BKT:stä). Investointi kuitenkin lisäisi työllisyyttä luomalla työpaikkoja. Opettajapalkka-skenaariossa työpaikkoja syntyisi päiväkotien lisäksi myös muille aloille, ja työllisyys kasvaisi yli neljä prosenttiyksikköä. Lisäksi lastenhoidon saatavuuden parantuminen lisäisi naisten työvoiman tarjontaa.

De Henau huomautti, että julkiset investoinnit hoivaan ovat tutkimusten mukaan itseasiassa tehokkaampia työpaikkojen luojia kuin investoinnit rakennusalaan. Lisäksi ne edistävät sukupuolten tasa-arvoa: siinä missä rakennusinvestoinnit lisäävät etupäässä miesten työllisyyttä, hoivainvestoinnit kerrannaisvaikutuksineen luovat työpaikkoja sekä miehille että naisille.

De Henaun mukaan julkiset hoivainvestoinnit maksavat itsensä isoksi osaksi takaisin. Ne luovat työpaikkoja, lisäävät valtion tulo- ja kulutusveroista saamia tuloja, vähentävät sosiaaliturvamenoja ja huonolaatuisten palveluiden negatiivisia sivuvaikutuksia ja lisäävät talouskasvua ja tuottavuutta. Iso-Britanniassa lähes 90% universaalin, ilmaisen päivähoidon kustannuksista saataisiin takaisin lyhyellä aikavälillä. Nettokustannus jäisi 1,4 – 6,5 miljardiin puntaan, riippuen työntekijöille maksettavasta palkasta.

”Meidän ei pitäisi kysyä, onko meillä varaa hoivaan. Meillä ei ole varaa olla hoivaamatta.”

Palkattoman ja palkallisen hoivatyön arvostaminen on siis yksinkertaisesta järkevää. Työllisyyteen, talouskasvuun ja tuottavuuteen liittyvien hyötyjen lisäksi hoivaan investointi hyödyttäisi taloutta myös laajemmin lisäämällä sukupuolten tasa-arvoa, sosiaalista turvallisuutta ja kansanterveyttä.

Hoivaavaan ja välittävään talouteen investominen voi olla kallista, ja se vaatii merkittävää julkista panostusta. Sen hyödyt ovat kuitenkin leikkauspolitiikan hyötyjä suuremmat. Se on myös modenin, sivistyneen ja kestävän talouden keskeinen osa.

“Meidän ei pitäisi kysyä, onko meillä varaa hoivaan. Meillä ei ole varaa olla hoivaamatta,” De Henau summasi.

Lue De Henaun esitys kokonaisuudessaan täältä.

Seminaarin päätteeksi viidestä asiantuntijasta muodostunut F-riihi muotoili Suomelle oman neljän kohdan Plan F:n eli askelmerkit kohti sukupuolitietoista talouspolitiikkaa.

Lue myös:

Neljä askelta kohti tasa-arvoa edistävää talouspolitiikkaa

Viidestä asiantuntijasta koostuva friihi kehitti Suomelle oman Plan F:n

Viidestä asiantuntijasta koostuva F-riihi kehitti Suomelle oman Plan F:n. Kuva: Jyri Pitkänen

Plan F -seminaarin tähtivieraat Jerome De Henau Ja Diane Elson

Plan F -seminaarin tähtivieraat Jerome De Henau Ja Diane Elson. Kuva: Jyri Pitkänen

VATT:n Markus Jäntti avasi seminaarin

VATT:n Markus Jäntti avasi seminaarin. Kuva: Jyri Pitkänen

Plan F seminaarin yleisöä

Plan F seminaarin yleisöä. Kuva: Jyri Pitkänen

Tasa-arvovajeen Anna Elomäki totesi, että talous on tasa-arvokysymys

Tasa-arvovajeen Anna Elomäki totesi, että talous on tasa-arvokysymys. Kuva: Jyri Pitkänen

Plan F seminaarin yleisöä

Plan F seminaarin yleisöä. Kuva: Jyri Pitkänen

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *