Eriarvoisuus on sukupuolikysymys  

Share Button

Suomalaista huono-osaisuutta on tutkittu paljon ilman sukupuolinäkökulmaa tai siten, että sukupuolta tarkastellaan vain yhtenä muuttujana muiden joukossa. Huono-osaisuuden ymmärtäminen jää kuitenkin vaillinaiseksi, jos sukupuoli sivuutetaan lähemmin tarkastelematta.

Tuomo Laihiala

Yksi suomalaisen eriarvoisuuden räikeimmistä symboleista ovat leipäjonot. Ruoka-apuun turvautuvat ovat heterogeeninen joukko heikossa taloudellisessa tilanteessa, usein pitkittyneessä niukkuudessa, eläviä ihmisiä. Leipäjonojen huono-osaisuus on kuitenkin selvästi sukupuolittunutta: tyypillisimmin apua hakee keski-ikäinen työtön mies tai eläkeläisnainen.

Syvimmät elämänlaadun vajeet – nälän, yksinäisyyden ja elämässä pärjäämättömyyden kokeminen – ovat miehillä yleisempiä, kun taas naiset kokevat miehiä useammin terveytensä ja tulonsa riittämättömäksi. Leipäjonot ilmentävät siis toisaalta suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevaa, ennen kaikkea miehille kasautuvaa, hyvinvoinnin eriarvoisuutta (miehille tyypillistä syrjäytymistä) sekä toisaalta naisille tyypillisten elämänkulkujen aiheuttamaa rakenteellista eriarvoisuutta (eläkeläisille ja yksinhuoltajille kasautuvaa tulonjaon eriarvoisuutta).

Naisten eriarvoisuuden poistaminen vaatii puuttumista niihin mekanismeihin, joilla nainen jää tyypillisesti miestä pienituloisemmaksi ja -eläkkeisemmäksi.

Sukupuolen vaikutukset elämänlaatuun eivät ole täysin suoraviivaisia, vaan näkyvät eri tavalla eri ikäisillä ja eri perhemuodoissa. Yhden aikuisen kotitalouksissa elämänlaatu on järjestään heikompaa kuin kahden aikuisen: yksin asuvalla tai yksinhuoltajalla ei ole puolisoa tai asuinkumppania taloudellisena puskurina, muilta vastoinkäymisiltä kannattelemassa tai elämässä eteenpäin kannustamassa. Yksinasumisen lisäksi vuokra-asuminen selittää suurelta osin pienituloisimpien niukkuutta.

Eriarvoisuuteen vaikuttavia rakenteita on ymmärrettävä, jotta niitä päästäisiin purkamaan.

Naisten eriarvoisuuden poistaminen vaatii puuttumista niihin mekanismeihin, joilla nainen jää tyypillisesti miestä pienituloisemmaksi ja -eläkkeisemmäksi. Hoivavastuun tasaisempi jakaminen esimerkiksi vanhemmuuden kustannuksia ja vanhempainvapaita jakamalla sekä naisten työuralla etenemisen tukeminen ovat keinoja ehkäistä köyhien eläkeläisnaisten ryhmien muodostumista tulevaisuudessa. Yksinhuoltajien heikkoon asemaan on myös syytä puuttua.

Tasa-arvoa on rakennettava yhtenä kokonaisuutena, sillä siitä hyötyvät kaikki. Miehetkin voittavat tilanteessa, jossa naiset saavuttavat tasa-arvoisen yhteiskunnallisen aseman. 

Miesten eriarvoisuuden torjuminen vaatii puuttumista niihin mekanismeihin, joilla erityisesti työttömät ja yksinasuvat miehet ajautuvat yhteiskunnan laidoille. Työtä tai muuta merkityksellisyyden tunnetta tuovaa toimintaa kehittämällä voidaan luoda väyliä ulos miehille tyypillisestä syrjäytymisestä. Ylivelkaantuneiden elämää tulisi helpottaa perintätavan kohtuullistamisella.

Tasa-arvoa on rakennettava yhtenä kokonaisuutena, sillä siitä hyötyvät kaikki. Miehetkin voittavat tilanteessa, jossa naiset saavuttavat tasa-arvoisen yhteiskunnallisen aseman. Tutkimuksissa on nimittäin osoitettu, että sukupuolten välisen tasa-arvon lisääminen kasvattaa lopulta koko yhteiskunnan hyvinvointia ja poistaa pidemmällä aikavälillä myös heikoimmassa asemassa olevien miesten hyvinvointivajeita. Miesten elämänlaatu on korkeinta niissä yhteiskunnissa, joissa sukupuolten tasa-arvo on edennyt pisimmälle.

Muutokset väestörakenteessa, taloudessa ja työelämässä ovat haaste suomalaiselle hyvinvointivaltiolle. Ne eivät kuitenkaan saa olla peruste ihmisten välisten eriarvoisuuksien kasvattamiselle. Väitän, että suomalaisen yhteiskunnan ongelmat kytkeytyvät sosiaaliseen ja sukupuoliseen eriarvoisuuteen ennemmin kuin yhteiskunnan vaurauden puutteeseen. Tasa-arvotyö on vielä pahasti kesken, mikä heikentää merkittävällä tavalla suomalaisten hyvinvointia, mikä puolestaan heikentää koko yhteiskuntaa.

 

Tuomo Laihiala on valtiotieden maisteri, jonka tekeillä oleva väitöskirjatutkimus käsittelee suomalaista eriarvoisuutta. Hän työskentelee nuorempana tutkijana Itä-Suomen yliopistossa Tita-hankkeessa eli Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana -konsortiohankeessa (ks. http://blogit.utu.fi/tita/). Kirjoitus perustuu ensi vuonna julkaistavaan artikkeliin: Laihiala Tuomo & Ohisalo Maria (2017) Leipäjonot sukupuolisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden mittarina. Sosiologia 2/2017.

 

Kirjallisuutta:

Holter, Øystein G. 2014. “What’s in it for Men?: Old Question, New Data.”
Men and Masculinities 17:5, 515–548.

Julkunen, Raija. 2010. Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon paradoksit. Tampere: Vastapaino.

Saari, Juho. 2015. Huono-osaiset. Elämänedellytykset yhteiskunnan pohjalla. Helsinki: Gaudeamus.

Lue myös:

Taloutta toisin sanoin

 

Share Button

Kommentit

  1. ”Naisten eriarvoisuuden poistaminen vaatii puuttumista niihin mekanismeihin, joilla nainen jää tyypillisesti miestä pienituloisemmaksi”

    Eli ei kunnioiteta naisten omia päätöksiä ”jäädä pienituloisemmaksi”. Ei täällä suomessa kukaan aseella uhaten ole naisia pakottamassa kotiäideiksi ja lähihoitajiksi.

  2. Vihdoin joku nostaa esiun huoltajuuden yksin ja perheen tilanteen, jossa huoltovastuu jää vain yhdelle kannettavaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *