Voisiko sotessa käydä niin kuin Downton Abbeyssa?

Share Button

Sote-uudistuksessa asiakkaiden tarpeet on luvattu nostaa keskiöön. Uudistus näyttää kuitenkin keskittyvän ennen kaikkea rakenteisiin palveluiden sisältöjen uudistamisen sijaan.

Liina-Kaisa Tynkkynen
liina-kaisa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Downton Abbey –draamasarjan viimeisellä tuotantokaudella käydään taistelua paikallisen kyläsairaalan kohtalosta. Sairaalaa uhkaa fuusio suuremman, maakunnallisen sairaalan kanssa. Kyläsairaalan johtokunta on asian suhteen jakautunut. Lady Violet – johtokunnan pitkäaikainen puheenjohtaja – vastustaa hanketta. Myös tohtori Clarkson – kyläsairaalan arvostettu lääkäri – on samoilla linjoilla. Isobel Grawley – avarakatseinen ja moderni sairaanhoitaja – on puolestaan uudistuksen puolella. Sairaalan fuusion ympärillä käydään voimakasta kamppailua vallasta ja arvostuksesta. Hyvä ja turvallinen hoito jää osapuolten nahistellessa taka-alalle.

Kuulostaako tutulta? Esimerkki kuvaa oivalla tavalla sitä, mistä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisessa on kysymys. Kyse on vallasta – siitä, mitkä intressiryhmät ja puolueet saavat omat politiikkavaihtoehtonsa nostettua politiikan asialistalle ja siitä edelleen lainsäädäntöön.

Hallitus toisensa jälkeen on ilmaissut huolensa suomalaisen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän tilasta ja yrittänyt jo yli vuosikymmenen ajan saattaa sote-uudistuksen maaliin – tai edes lähtöviivalta eteenpäin. Vaikka uudistuksen tarpeesta vallitsee laaja yhteisymmärrys, on uudistuksen keinoista ollut miltei mahdotonta löytää yhteistä, toteuttamiskelpoista ratkaisua. On nahisteltu kuntien määrästä, yhteistoiminta-alueista, alueellisista järjestäjistä ja maakunnista. Toisaalta tasapainoa on haettu kilpailullisuuden sekä yksityisen ja julkisen palvelutuotannon välillä. Etenkin 2000-luvun aikana valinnanvapaus on noussut yhdeksi keskeiseksi uudistamisen välineeksi. Kaiken kaikkiaan kansallinen keskustelu on ollut vahvasti rakenteisiin keskittyvää.

Juha Sipilän hallitus nosti sote-uudistuksen yhdeksi hallitusohjelmansa keskeiseksi reformiksi. Alkuperäinen tavoite oli, että ensin luotaisiin integroidun sote-järjestelmän perusta, purettaisiin monikanavainen rahoitusjärjestelmä, jonka jälkeen voitaisiin edetä kohti valinnanvapauden laajentamista. Vuoden 2015 marraskuussa syntynyt hallituskriisi laittoi suunnitelmat kuitenkin uusiksi. Poliittisen kaupankäynnin tuloksena keskusta sai läpi havittelemansa 18 maakunnan mallin ja kokoomus lupauksen laajasta, kilpailua ja yksityisten palveluntuottajien asemaa korostavasta valinnanvapausmallista. Hallitusohjelmassa hahmoteltu asteittainen eteneminen pitkin ”sote-portaita” heitettiin roskakoriin.

Asiakkaiden – etenkin niiden kaikista heikoimmassa olevien – tarpeet eivät ole nousseet toivotulla tavalla keskiöön.

Samalla kun markkinaperusteinen valinnanvapaus voi toimintamallina sopia suurelle osalle kansalaisista on se monella tapaa ongelmallinen sille pienelle osalle asiakkaista tai potilaista, joiden palveluiden käytöstä aiheutuu sote-kustannusten suurin potti. Ison osan tästä ryhmästä muodostavat vanhat ihmiset, pitkäaikaissairaat ja paljon palveluita käyttävät asiakkaat joiden aktiivinen toiminta sote-markkinoilla voi olla hankalaa.

Tiedämme, että valinnanmahdollisuuksia arvostavat ennen kaikkea ne, jotka palveluita eniten käyttävät. Samalla he kuitenkin kokevat valinnanmahdollisuutensa heikommiksi kuin muut asiakasryhmät. Nyt suunnitteilla oleva järjestelmä on vaarassa heikentää näitä mahdollisuuksia entisestään, kun palvelutuotanto monipuolistuu ennen kuin järjestelmän integroitu perusta on saatu luotua. Kunnissa on tehty paljon työtä integroitujen palvelukokonaisuuksien kehittämiseksi. Pyörää ei siis tarvitse keksiä uudelleen.

Downton Abbeyn kyläsairaala fuusioitui lopulta isomman aluesairaalan kanssa. Kyläyhteisön etu ajoi yksilöiden edun ohi. Keskusta ja kokoomus eivät marraskuussa 2015 tuhlanneet ainutlaatuista tilaisuuttaan viedä eteenpäin pitkän ajan poliittisia tavoitteitaan. Samalla aidosti toteuttamiskelpoinen, järjestelmän todellisiin kipukohtiin tarttuva uudistus vaihtui monimutkaiseen ja vaikeasti hallittavaan kokonaisuuteen. Asiakkaiden – etenkin niiden kaikista heikoimmassa olevien – tarpeet eivät ole nousseet toivotulla tavalla keskiöön.

Peruspalveluissa palveluntuottajan markkinaperusteiden valinnan sijaan voitaisiin keskittyä ennemmin asiakkaiden oman toimijuuden ja osallistumisen kehittämiseen.

Valinnanvapauden ja sote-markkinoiden laajentaminen olisi hyvä aloittaa monimutkaisten perustason palveluiden sijaan alueilta, joissa palvelukonseptit ovat vakiintuneempia ja palvelut helpommin määriteltävissä. Peruspalveluissa palveluntuottajan markkinaperusteiden valinnan sijaan voitaisiin keskittyä ennemmin asiakkaiden oman toimijuuden ja osallistumisen kehittämiseen. Hallitus on osoittanut, että se osaa perääntyä päätösissään. Ehkä sotessakin käy vielä niin kuin Downton Abbeyssa?

Liina-Kaisa Tynkkynen työskentelee tutkijatohtorina Tampereen yliopiston tutkijakollegiumissa. 

 

Lähteet:

Aalto A-M, Tynkkynen L-K, Elovainio M, Reissell E, Vehko T, Chydenius M, Sinervo T. Valinnanvapaus terveydenhuollossa: terveyskeskuspotilaiden näkemyksiä. Suomen Lääkärilehti 47: 3021-3026.

Chydenius M, Saarinen A, Tynkkynen L-K. 2016. Terveydenhuollon valinnanvapaus eduskuntapuolueiden ohjelmissa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 53: 242–257.

Lehto J, Sinervo T, Tynkkynen L-K. 2016. Valinnanvapaus ja integraatio – terveydenhuollon politiikkaideoiden muuttuvat merkitykset. Kunnallistieteellinen aikakauskirja 44(1) 53-69.

Tynkkynen L-K, Saloranta A, Chydenius M, Keskimäki I. 2016 Expanding choice of primary care in Finland: much debate but little change so far. Health Policy 120: 227–234

Sinervo T, Tynkkynen L-K, Vehko T. (toim.). Mitä kuuluu perusterveydenhuolto? Valinnanvapaus ja integraatio palveluiden kehittämisen polttopisteessä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Lue myös:

Kalliit hoivapalvelut, edullinen omaishoito?

 

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *