Miksi tarvitaan feminististä talouspolitiikkaa?

Share Button

Tasa-arvovajeen syksyllä 2016 järjestämän Plan F seminaariin saapui tähtipuhujiksi brittitutkijat Diane Elson ja Jerome de Henau. He vastaavat kysymykseen, miksi tarvitaan feminististä talouspolitiikkaa. Eeva Jokinen kertoo Suomen mallin ongelmista. Katso myös video.

Diane Elson, Jerome De Henau ja Eeva Jokinen olivat Tasa-arvovajeen haastattelussa. Katso suomeksi tekstitetty video.

 

Diane Elson: On käymässä selväksi, että talouskuripolitiikka ei toimi. Epätasa-arvoisuus ja sosiaaliset jännitteet kasvavat, fyysinen ja psyykkinen terveys rapautuvat ja meillä on suuri hoivavaje. On alettu ajatella, että tarvitaan uusia investointeja.Mutta investointien kohteeksi nähdään vain fyysinen, konkreettinen infrastruktuuri kuten tiet, rautatiet ja laajakaista. Feministinen talouden strategia menee paljon tätä pidemmälle. Meidän täytyy investoida inhimilliseen pääomaan, koulutukseen, terveyteen sekä lasten, heikkojen vanhusten ja vammaisten hoivapalveluihin.

Feministinen talouden strategia menee paljon tätä pidemmälle. Meidän täytyy investoida inhimilliseen pääomaan, koulutukseen, terveyteen sekä lasten, heikkojen vanhusten ja vammaisten hoivapalveluihin.

Jerome De Henau: Meidän tulisi käsitellä hoivakriisiä, joka on ollut olemassa jo ennen vuoden 2008 talouskriisiä. Valtion vetäytyminen palveluiden tuottamisesta erityisesti sosiaalihuollossa, vanhushoivassa ja lastenhoidossa sekä pyrkimys yksityistää ja esittää se tehokkaana keinona tarjota palveluita eivät toimi. Meidän on tunnustettava, että jotta valtio pärjäisi ja sen väestö eläisi pidempään ja terveempänä, sen täytyy investoida sosiaalipalveluihin, terveydenhuoltoon ja koulutukseen.Me kutsumme tätä sosiaaliseksi infrastruktuuriksi. Se on perusta, jota ilman talous ei voi toimia.

Diane Elson: Uskon, että kaikki eurooppalaiset valtiot ovat tulossa siihen johtopäätökseen, että talouskuripolitiikka ei ratkaise Euroopan talouskriisistä juontuvia ongelmia. Nykyään puhutaan investointistrategioista, mutta nämä strategiat ovat liian kapeita ja pieniä. Tarvitsemme investointeja, jotka keskittyvät sosiaaliseen infrastruktuuriin, ei vain fyysiseen infrastruktuuriin.

Jerome De Henau:  Luulen, että näitä näkemyksiä on vaikeaa tuoda esiin, koska niiden pääideasta eli siitä, että jokin naisten elämänpiiriä koskeva asia olisi taloudellinen kysymys tai valtavirran poliittinen kysymys, on aina ollut vaikea puhua. Yleensä nähdään, että palvelut lapsille tai vanhuksille eivät lisää arvoa. Ne ymmärretään kulueränä, joka huomioidaan vain talouskasvun aikaan tai kun hallituksen budjetissa on ylijäämää. Palveluja ei nähdä osana talousjärjestelmää tai välttämättömänä osana koko taloutta. 

Talous ei kuitenkaan voi toimia ilman sosiaalista infrastruktuuria. Talous ei pysty uusintamaan itseään, koska lapsista, joista ei pidetä huolta, ei tule tuottavia tai terveitä aikuisia.

Talous ei kuitenkaan voi toimia ilman sosiaalista infrastruktuuria. Talous ei pysty uusintamaan itseään, koska lapsista, joista ei pidetä huolta, ei tule tuottavia tai terveitä aikuisia. Jos vanhuksista ei pidetä hyvää huolta, työssä käyvät eivät tiedä mitä heille tapahtuu heidän vanhetessaan ja he saattavat tulla haluttomimmiksi osallistumaan koko järjestelmään. Tämä kaikki on osa ongelmaa, jota pitää pohtia.

Diane Elson: Olen täällä oppiakseni suomalaisesta talouspolitiikasta, mutta olen ymmärtänyt, että Suomi on ryhtymässä politiikkaan, jonka me Britanniassa aloitimme jo jonkin aikaa sitten. Kyse ei ole vain leikkauksista sosiaaliturvaan vaan myös tavasta tuottaa sosiaalipalveluita sekä ajattelusta, jonka mukaan kilpailu ja yksityinen sektori tekevät näistä palveluista tehokkaampia. Tätä politiikkaa on harjoitettu Britanniassa jo useita vuosia, mutta havaintojemme mukaan se ei ole tehnyt palveluista tehokkaampia. Sen sijaan olemme havainneet, että kyse on valheellisesta taloudesta. Kustannukset siirretään sellaiselle talouden osa-alueelle, josta ne on vaikeampi havaita.

Eeva Jokinen: Suomalainen naishistoria tai suomalaisen yhteiskunnan historia on siitä mielenkiintoinen, että sen kehitys ja meidän hyvinvointivaltio, tämä niin sanottu Suomen malli, on pitkälti perustunut sukupuolten väliselle kompromissille, jossa kaikki ikään kuin voittivat, mutta myöskin tekivät myönnytyksiä. Yksi naisten myönnytyksistä, joka ei varmaan siihen aikaan tuntunut olevan myönnytys, oli se, että heille jäi naisten alueet yhteiskunnassa hoidettaviksi, koulutus, sosiaaliala, terveysala, jossa he olivat jo ennestään hyviä. Sitten he pääsivät sinne ja saivat valtaa itselleen ja erilaisia toimijuuden tiloja. Nyt tämä seuraa meitä edelleenkin, tämä segregaatio työmarkkinoilla.

planf-8271

 

 

 

 

 

 

Diane Elson ja Jerome de Henau ovat mukana UK Women’s Budget Groupissa, yli 200 brittiläisen tutkijan ja aktivistin muodostamassa ajatushautomossa, joka arvioi hallituksen talouspolitiikkaa ja budjetteja sukupuolinäkökulmasta. Professori Elson on kansainvälisesti tunnettu sukupuolen, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien ja budjettien tutkija. De Henau on taloustieteen senior lecturer Open Universityssä.

Eeva Jokinen toimii yhteiskuntapolitiikan professorina Itä-Suomen yliopistossa.

Lue myös:

Plan F-seminaarin tähtipuhujat esittelyssä: Jerome De Henau

Plan F-seminaarin tähtipuhujat esittelyssä: Professori Diane Elson

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *