Kustannusmörkö aiheuttaa naisten hoivayritystoiminnan noidankehän

Share Button

Tällä hetkellä naisten yritykset eivät pysty investoimaan omaan erikoisosaamiseensa, eivätkä siten kasvaa luonnollisesti omiin vahvuuksiinsa nojaten. Onkin tärkeää alkaa käsitellä ja kohdella hoivaa investoinnin arvoisena ja tunnustaa hoivainnovaatioiden taloudellinen merkitys.

Petra Merenheimo (FT)

merenheimo-2

 

 

 

 

 

 

 

 

Eri tutkijat ovat Tasa-arvovajeessa nostaneet esiin hoivan yhteiskunnalliseen asemaan liittyviä ongelmia. Erityisesti käsitys hoivasta kansantaloudellisena kustannuksena eli kustannusmörkö on haitaksi hoivaosaamiseen perustuvalle yritys- ja innovaatiotoiminnalle. Kustannusmörkö muodostaa juuri naisten ei-teknologisesta hoiva-ammattilaisuudesta ammentavan yritystoiminnan noidankehän. Toistaiseksi suurin osa hoivapalveluyrityksistä on vielä pieniä ja naisten omistamia. Tällä hetkellä naisten yritykset eivät pysty investoimaan omaan erikoisosaamiseensa, eivätkä siten kasvaa luonnollisesti omiin vahvuuksiinsa nojaten. Myös hoivainnovaatioiden konseptoiminen ja niiden levittäminen laajasti ja jopa vientiin jää huomiotta ja rahoittamatta.

 Innovaatiotutkijoiden mukaan pienillä yrityksillä on erityisen hyvät lähtökohdat kehittää innovaatioita verrattuna suuriin yrityksiin läheisten ja intiimien asiakassuhteidensa ansiosta.

Avain kustannusmörön selättämiseen on innovatiivisten ja digitaalisten palvelumallien erottelu toisistaan yhdenvertaisina investointikohteina. Se houkuttelee puhumaan äänekkäämmin hoivainnovaatioista ja tuomaan esiin hoivaan perustuvia konsepteja kuten esimerkiksi kokonaisvaltaista hoivaa ja sen tuottamia synergiaetuja. Juuri pienten ja keskisuurten yritysten roolina nähdään sote-alan ”innovatiivisten ja digitaalisten palvelumallien kehittäminen”. Innovaatiotutkijoiden mukaan pienillä yrityksillä on erityisen hyvät lähtökohdat kehittää innovaatioita verrattuna suuriin yrityksiin läheisten ja intiimien asiakassuhteidensa ansiosta. Yrittäjävetoisten hoivayritysten kohdalla tämä ehto täyttyy harvinaisen osuvasti ja kirjaimellisesti. Suurin osa hoivayrittäjistä on itsekin hoiva-alan ammattilaisia.

Investointien merkitys on sote-alan innovatiivisuudelle oleellinen: Niin maakunnan investoinnit tuotantorakenteen kehittämiseen kuin yksittäisten yritysten investoinnit omaan toimintaansa tehostavat toimialaa. Maakunnille tuotantorakennetta kehittäviä investointeja on kuitenkin suositeltu vain lainarahan voimin. Hoivan ostamiseen tarkoitetut valtionkorvaukset puolestaan kytketään maakunnasta entistä etäämmällä tapahtuvaan ja keskitetympään valvontaan. Ero muiden toimialojen kehittämiseen on selkeä: Mikäli sote-uudistuksen sijaan kyseessä olisi siirtyminen uuteen digitaaliseen infrastruktuuriin, voisimme perustella maakunnan budjettialijäämää investoinneilla alueen työllisyyteen ja kilpailukykyyn sekä hakea investointiavustusta yrityspuistojen rakentamiseen. Miksi kilpailukykyä ja innovaatioita tavoitellessa tyydyttäisiin minimilaatuun eikä pyrittäisi erottautumaan edelläkävijöinä? Nykyisen käsityksen mukaisesti sote-uudistus pitää sisällään kuitenkin ”tehottomuuden” riskin. Maakunnan katsotaan olevan tehoton, mikäli se tuottaa budjettialijäämää, mutta tarjoaa samalla minimitason ylittävän palvelutason. Riski kasvaa, mikäli maakunta käyttää valtion rahaa omiensa sijaan.

Sote-alan yrityksille on sen sijaan avattu pääsy julkisen investointiavustuksen piiriin, mutta ongelmallisin ehdoin. Tätä julkista investointiavustusta ei myönnetä toimitilainvestointeihin tai kaluston hankintoihin ja aineettomien investointien rahoittaminen kohdistuu tiedonsiirtoon kuten tieto- ja turvateknologiainvestointeihin. Teknologian avulla entistä suuremmat yksiköt ovat mahdollisia. Julkisten investointien ja tuen puuttuessa niiden rakentaminen on kuitenkin mahdollista vain niille toimijoille, joilla on omaa taloudellista pääomaa käytettävissään.

Onkin tärkeää alkaa käsitellä ja kohdella hoivaa investoinnin arvoisena ja tunnustaa hoivainnovaatioiden taloudellista merkitys.

Rajoittava investointikäsitys aiheuttaa noidankehän naisten hoivayrityksille. Naisten yritykset sinnittelevät startti- tai lainarahalla ja investoivat teknologiaan, jonka merkitys hoivasektorin pelastajana vahvistuu. Alalle tulee paljon pieniä yrityksiä, joita ei voi kilpailusyistäkään julkisesti tukea. Tämän seurauksena naisten hoivayritykset eivät investoi eivätkä kasva. Sosiaali- ja terveyskeskusten portinvartijan rooli siinä, että myös yrittäjävetoisille yrityksille muodostuu innovatiivisia liiketoimintamahdollisuuksia, ei toteudu.

On tärkeää alkaa käsitellä ja kohdella hoivaa investoinnin arvoisena ja tunnustaa hoivainnovaatioiden taloudellinen merkitys. Kuka osaisi perustella vanhustenhoidon yhteiskunnallisena ja taloudellisena investointina eikä kansantaloudellisena mörkönä? Kuka osaisi selittää, miten kokonaisvaltainen fyysinen hoiva pienentää pitkän aikavälin erikoissairaanhoidon kustannuksia? Kuka puhkaisisi kuplan teknologian ympäriltä? Itsestäänselvyydessään kustannusmörköä vastaan on erittäin vaikea taistella, siksi peräänkuulutan rohkeita mallintamisia.

Petra Merenheimo  on filosofian tohtori (Lapin yliopisto). Hänen väitöskirjansa ’Naisten markkinat’ käsitteli hoivan markkinaehtoistumista ja sen muodostamia liiketoimintamahdollisuuksia.

Lähteet:

Mats Brommels, Timo Aronkytö, Aulikki Kananoja, Paul Lillrank ja Kari Reijula (2016) Valinnanvapaus ja monikanavarahoituksen yksinkertaistamin, Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:37 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75091

SOTEUUDISTUS 2016 Kommentteja suunnittelua varten, Aalto-yliopiston taloustieteen työryhmä

http://alueuudistus.fi/documents/1477425/2234118/SOTE_Aalto2.pdf/cdd37f1a-5fdd-4ba0-baa2-583501fcdfcf

TEM (2012) Toimialapäälliköiden rahoitusnäkemykset, http://www.temtoimialapalvelu.fi/files/1491/LOPULLINEN_Rahoitusnakemykset_2012_web.pdf

Lue myös:

Kuusi askelta parempaan sote-uudistukseen

Tappaako massahyödyn tavoittelu kodinomaisen hoivayrittäjyyden?

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *