Sukupuolittunut työnjako työelämässä ulottuu myös eduskuntaan ja talouspolitiikkaan

Share Button

Mikä on muuttunut naisten asemassa ja tasa-arvossa 100 vuoden aikana? Vaikka naisen asema politiikassa on vahva, mutta työelämän segregaatio näkyy myös eduskunnassa ja talouspolitiikassa. 100 vuotiaan Suomen muutoksista puhuttaessa selkeää on se, että juuri tällä hetkellä naisten aseman ja tasa-arvon kannalta tapahtuu äkkinäisiä muutoksia. Tasa-arvovajeen raportti Johanna Kantolan ja Marjut Jyrkisen puheenvuoroista Suomen ja tasa-arvon vuosisata -seminaarissa.

img_1588-3

 

 

 

 

 

 

 

Mikä on muuttunut naisten asemassa ja tasa-arvossa 100 vuoden aikana? Tätä pohdittiin Suomen ja tasa-arvon vuosisata -seminaarissa ystävänpäivänä eduskunnassa. Naisten ja miesten välisessä tasa-arvossa on tultu pitkälle, kun katsotaan ensimmäisiä valtiopäiväpuheita ja kansanedustajien määriä, totesi Tutkijoiden ja kansanedustajien seura Tutkaksen puheenjohtaja Sanna Lauslahti. Ovathan naiset päässeet holhouksen alta ja työelämään omin luvin. Samalla Lauslahden lukemat otteet naiskansanedustajien puheista osoittivat sukupuoleen liittyvien odotuksien ja normien pysyneen hätkähdyttävän samoina.

Helsingin yliopiston akatemiatutkijan Johanna Kantolan puheenvuoro avasi niitä onnistumisia ja haasteita, joita naisten poliittisten oikeuksien täysimittaiseen toteutumiseen on liittynyt ja edelleen liittyy. Naisten osallistumisesta puhuttaessa on Kantolan mukaan helpompi olla politiikan kuin talouden tutkija, sillä tarina naisten vahvasta asemasta politiikassa elää aina itsenäistymisen alusta alkaen. Toisin on naisen asema taloudellisesta päätöksenteosta puhuttaessa. Kantola tuo myös esiin, kuinka sama miesvaltaisuus näkyy tutkimuksessa siinä, mikä määritellään oikeaksi tieteelliseksi tutkimukseksi ja mikä puuhasteluksi.

Sukupuolittunut asiantuntemus näkyy valiokunnissa ja istunnoissa: kuka voi puhua, millä aloilla ja miten puheenvuorot jakaantuvat.

Suomessa sukupuolittuneisuus näkyy työssä ja kotona: työelämän segregaatio on vahva ja kotitöiden jakaantuvat epätasaisesti. Helsingin yliopiston apulaisprofessori Marjut Jyrkisen mukaan työelämän muutos mahdollisti naisten osallistumisen.  Suomessa oli perheessä kahden työssäkävijän malli, jossa myös naiset käyvät kokopäivätyössä. Toisaalta itsenäisyyden alun ”naistyöpaikat” ja naispalkkaluokat olivat pohja Suomen nykytyömarkkinoiden vahvalle segregaatiolle.

Kantolan mukaan sukupuolittunut työnjako näkyy tämän päivän politiikassa: on edelleen naisten ja miesten alueita. Hoivavastuun jakautuminen epätasaisesti sukupuolten välillä vaikuttaa politiikkojen työhön vaikuttaen naispäättäjien asemaan. Sukupuolittunut asiantuntemus näkyy valiokunnissa ja istunnoissa: kuka voi puhua, millä aloilla ja miten puheenvuorot jakaantuvat. Eduskunnan suuressa salissa naisilla voi olla vaikeuksia saada puheenvuoroja miesvaltaisille politiikanaloilla kuten talous- ja turvallisuuspolitiikassa.

Työelämän segregaatio näkyykin sukupuolittuneissa puhetavoissa: ”miestapaisessa” puheessa vallitsee niukkuus, uhkakuvat ja talouden priorisointi, jolle ”naistapainen” puhe aiheista tasa-arvo, hoiva, suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus on alisteinen.

Jyrkisen mukaan työelämän segregaatio näkyykin sukupuolittuneissa puhetavoissa: ”miestapaisessa” puheessa vallitsee niukkuus, uhkakuvat ja talouden priorisointi, jolle ”naistapainen” puhe aiheista tasa-arvo, hoiva, suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus on alisteinen. Kuinka usein talousvaliokunnan naisjäsenet saavat puheenvuoron? Onko nainen asiantuntija taloudessa? Ketkä nousevat vakuuttaviksi puhujiksi talouskriisin aikana?

Myös naisjärjestöjen on ollut vaikea olla toimia talouden asiantuntijoina talouskriisin jälkeisessä uudessa poliittisessa toimintaympäristössä, jossa talouskuripoliitikka on sopinut huonosti yhteen tasa-arvon kanssa. Strategisessa hallitusohjelmassa ei ollut edes tasa-arvokirjauksia ja myös tasa-arvo-ohjelma oli strateginen, mikä jättää tasa-arvon politiikan ulkopuolelle. Muutokset ovat muodostavat haasteen perinteiset naisjärjestöille ja yhteistyölle, kun neuvottelut tehdään miesten kesken ja hallitus on miesvaltaistunut.

Toisaalta on ilmestynyt uusia toimijoita naisten poliittisten oikeuksien puolesta kuten eduskunnan feministiverkosto, joka tarkastelee myös eduskunnan omia käytäntöjä. Uusi feministipuolue herättää kysymyksiä naisjärjestöjä ja puolueita terävöittämään tasa-arvopolitiikkaansa. Lisäksi perinteiset toimijat kuten ay-liikkeet ovat ottaneet haltuunsa tasa-arvopolitiikan kenttää kuten perhevapaita.

100 vuotiaan Suomen muutoksista puhuttaessa selkeää on se, että juuri tällä hetkellä naisten aseman ja tasa-arvon kannalta tapahtuu äkkinäisiä muutoksia.

Johanna Kantola on Tasa-arvovajeen tutkija ja toimii akatemiatutkijana Helsingin yliopistossa.

Marjut Jyrkinen toimii Helsingin yliopiston apulaisprofessorina ja WeAll-hankkeen tutkijana.

Tutkijoiden ja kansanedustajien seura Tutkas järjesti tiistaina 14.2. Suomen ja tasa-arvon vuosisata -seminaarin, joka käsitteli Suomen muuttumista sadassa vuodessa naisten aseman ja tasa-arvon kannalta. Seminaari on osa eduskunnan ohjelmaa itsenäisyyden juhlavuonna. Tasa-arvovajeen tutkija Johanna Kantola käsitteli seminaarissa poliittisia muutoksia ja Helsingin yliopiston apulaisprofessori, WeAll hankkeen tutkija Marjut Jyrkinen työelämän muutoksia.

Lue myös:

Kamppailu tasa-arvosta strategisessa valtiossa

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *