Lausunto: sote-uudistuksen merkitystä sukupuolten tasa-arvolle ei ole ymmärretty

Share Button

Sote- ja maakuntauudistus on yksi Suomen historian merkittävimmistä julkisten palveluiden ja hallinnon muutoksista. Uudistuksen merkitystä sukupuolten tasa-arvolle ei ole ymmärretty valmistelussa, ja lakiesitykseen sisältyy tasa-arvonäkökulmasta useita riskejä. Tasa-arvovaje kertoo, mistä on kyse.

Sote valinnanvapaus

Kuva: Apila Pepita

Tasa-arvovaje-hanke antoi Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle asiantuntijalausunnon sote- ja maakuntauudistuslaista. Lausunto tuo tutkimukseen perustuen esiin, miksi ja millä tavoin sote- ja maakuntauudistuksessa on kyse sukupuolten tasa-arvosta sekä osoittaa uudistukseen tasa-arvonäkökulmasta liittyviä riskejä. Uudistuksen yhteydessä on jonkin verran puhuttu vaikutuksista sote-alan naisvaltaiseen henkilöstöön. Sen sijaan tasa-arvonäkökulmasta tärkeät kysymykset hoivasta, hoivatyöstä ja hoivan kustannusten jakautumisesta ovat jääneet vähälle huomiolle.

Uudistuksen merkitystä sukupuolten tasa-arvolle ei ole ymmärretty valmistelussa, ja lakiesitykseen sisältyy tasa-arvonäkökulmasta useita riskejä.

Tasa-arvovajeen pikaopas sote- ja maakuntauudistukseen

Sote- ja maakuntauudistus on yksi Suomen historian merkittävimmistä julkisten palveluiden ja hallinnon muutoksista. Sen kohteena olevat palvelut ovat olleet keskeinen sukupuolten tasa-arvoa Suomessa edistänyt tekijä: ne ovat tuoneet naisille työpaikkoja ja vähentäneet naisten tarvetta tehdä palkatonta hoivatyötä perheessä. Uudistuksen merkitystä sukupuolten tasa-arvolle ei ole ymmärretty valmistelussa, ja lakiesitykseen sisältyy tasa-arvonäkökulmasta useita riskejä.

Henkilöstö. Sote-uudistus mullistaa naisten työmarkkinat: yli 15% suomalaisista työssäkäyvistä naisista vaihtaa työnantajaa, suurempi osa naisvaltaisen sote-alan työntekijöistä tulee työskentelemään yksityisellä sektorilla ja kilpailu sote-alalla lisääntyy. Uudistus lisää epävarmuutta naisvaltaiselle sote-alalle, sillä siirtyvälle henkilöstölle ei suunnitella irtisanomissuojaa ja markkinoilla yrityksiä ja työpaikkoja syntyy ja kuolee. Julkisten palveluiden yhtiöittäminen ja kilpailun lisääntyminen saattaa tutkimustiedon perusteella johtaa työehtojen heikentymiseen ja epätyypillisten työsuhteiden lisääntymiseen. Yksi konkreettinen esimerkki työehtojen mahdollisista muutoksesta on se, että siirtymä kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen piiristä yksityisen sektorin sopimuksiin lyhentäisi työntekijöiden lomia.

Pienyrittäjät. Uudistuksen arvellut negatiiviset vaikutukset pienten yritysten toimintamahdollisuuksiin kohdistuvat naisyrittäjiin, joiden osuus alan yrittäjistä on yli 70% ja joiden yritykset ovat tyypillisesti pieniä. Naisten pienten sote-yritysten katoaminen kaventaisi tarjolla olevia palveluita: monet näistä yrityksistä eivät toimi ensisijaisesti tuottaakseen voittoa vaan tarjotakseen kodinomaista hoivaa. Pienyrittäjän kannalta tärkeä kysymys on, vievätkö lisääntyvät markkinointivaatimukset, yhteistyöneuvottelut ja tietojärjestelmät aikaa itse hoivalta.

Vanhushoiva. Inhimillinen ja riittävä vanhushoiva on paitsi ihmisoikeus myös tasa-arvokysymys. Lakiesityksen mukaan lähes kolmannes uudistukselle asetetusta kolmen miljardin euron säästötavoitteesta voitaisiin saavuttaa vanhuspalveluissa laitoshoitoa vähentämällä ja kotihoidon tuottavuutta kasvattamalla. Avopalveluiden lisääminen on jo nyt johtanut siihen, että vanhus maksaa itse palveluistaan enemmän. Tämä asettaa etenkin pienituloiset vanhukset, joista suurin osa on naisia, hankalaan asemaan: riittäviin palveluihin ei välttämättä ole varaa. Kotihoidon tuottavuuden kasvattaminen on ongelmallista, sillä tehostamistoimet yleensä heikentävät hoivan laatua ja vähentävät kohtaamisiin varattua aikaa. Sote-uudistuksessa etualalle nostettu valinnanvapaus ei toimi vanhuspalveluissa, joissa eniten palveluja tarvitsevilla on vähiten toimintaresursseja.

Hoivatyön erityisluonne. Palveluiden tehokkuutta ja tuottavuutta korostava uudistus ei huomioi hoito- ja hoivatyön erityistä luonnetta ihmissuhdetyönä. Sote-palveluissa samanlainen tuottavuuden kasvu ja tehostaminen kuin teollisuudessa ei ole mahdollista. Tutkimusten mukaan tehokkuuden tavoittelu vanhuspalveluissa johtaa käytännössä kiristyvään työtahtiin, heikompaan laatuun ja matalampiin palkkoihin. Koska hoiva-ammattilaiset eivät voi kääntää selkäänsä potilaiden tarpeille työtaakan kasvaessakaan, saattaa heidän tekemänsä ilmaistyö lisääntyä. Henkilöstön kuormittuminen heikentää palveluiden laatua, sillä työntekijän hyvinvointi heijastuu hoito- ja hoivasuhteisiin.

Hoivan kustannusten jakautuminen. Hoivasta aiheutuu aina kustannuksia. Silloin, kun yhteiskunta maksaa vähemmän, kustannukset siirtyvät jonkun muun maksettavaksi. Sote-uudistus jatkanee kehitystä, jossa palveluiden kustannuksia siirretään asiakkaiden maksettavaksi. Maksurasitus kohdistuisi palveluja paljon käyttäville, joista monet ovat pienituloisia. Kustannuksia siirtyy myös hoivan tarpeessa olevien läheisille, jotka paikkaavat julkisrahoitteisten palveluiden aukkoja. Kuten sote-alan työntekijät, myös nämä läheiset ovat useimmiten naisia. Palkattoman hoivavastuun lisääntyminen voi heikentää naisten mahdollisuuksia osallistua työmarkkinoille ja edetä urallaan.

Demokratia ja päätöksenteko. Uudistus kaventaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa sote-palveluiden sisältöön, kun päätöksenteko siirtyy kauemmaksi paikalliselta tasolta ja yksityisen palvelutuotannon osuus kasvaa: voittoa tavoittelevat yritykset ovat kiinnostuneempia kansalaisista kuluttajina kuin päättäjinä. Yhtiöittäminen kaventaa kansalaisten tiedonsaantimahdollisuuksia, sillä maakuntien yhtiöihin eivät päde samat julkisuussäännökset kuin viranomaisiin. Uudistus uhkaa kaventaa sukupuolten tasa-arvoa sote-palveluita ja maakuntien muuta toimintaa koskevassa päätöksenteossa. Tasa-arvolain kiintiöpykälä ei tule koskemaan maakuntien liikelaitosten ja yhtiöiden hallituksia, jotka tulevat koostumaan ammattijohtajista eivätkä luottamushenkilöistä.

Sote henkilöstö

Kuva: Apila Pepita

Tasa-arvovaje eduskunnan kuultavana

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa Tasa-arvovajetta edusti yhteiskuntatieteiden tohtori, tutkija Liina Sointu Tampereen yliopistosta. Valiokunnassa pyydettiin lisätarkennusta muun muassa siihen, miksi Tasa-arvovaje näkee uudistuksen vaikuttavan negatiivisesti kansalaisten mahdollisuuksiin vaikuttaa sote-palvelujen sisältöön ja niitä koskevaan päätöksentekoon. Erityisesti kansanedustajia kiinnosti se, eikö valinnanvapaus nimenomaan takaa juuri vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Sosiaali- ja terveydenhuollolla vaikutetaan siihen, miten kustannukset jakautuvat kansalaisten välillä ja tuottavat tasa-arvoa tai kasvattavat eriarvoisuutta.

Tasa-arvovajeen mukaan valinnanvapaus on kapea tapa osallistaa kansalaisia palveluun. Se saattaa lisätä pienen, jo ennestään hyvinvoivan ryhmän mahdollisuuksia vaikuttaa palveluihin. Paljon palveluja ja hoivaa tarvitsevien kansalaisten, kuten muistisairaiden vanhusten, kohdalla valinnanvapaus ei kuitenkaan lisää mahdollisuuksia vaikuttaa palvelun sisältöön vaan voi pikemminkin heikentää sitä. Lisäksi yrityksillä ei välttämättä ole intressiä tukea palvelun tarvitsijan osallisuutta päätöksentekoon.

Valiokunnassa myös kysyttiin julkisesta talouden kannalta, tulisiko priorisoida huonot hoivapalvelut monelle vai hyvälaatuiset palvelut pienemmälle osalle. Tasa-arvovaje-hanke korostaa hoivan erityislaatua ihmissuhdetyönä. Jos palvelua huononnetaan ja karsitaan minimiin, ei oikeastaan voida enää puhua hoivasta, vaan tällöin kyse on jostain muusta. Tutkimusten mukaan henkilöstön kuormittuminen lisää esimerkiksi kaltoinkohtelun riskiä. Hoiva maksaa aina. Sosiaali- ja terveydenhuollolla vaikutetaan siihen, miten kustannukset jakautuvat kansalaisten välillä ja tuottavat tasa-arvoa tai kasvattavat eriarvoisuutta. Sote-uudistukseen sisältyy riski siitä, että rahaa siirtyy kokonaisuuden hallintaan ja pois varsinaisesta hoivatyöstä.

Tasa-arvovajeen pääkommentit sote- ja maakuntalaista

  1. Riittävien, yhdenvertaisten ja tarpeisiin vastaavien palveluiden tulee olla uudistuksen tärkein tavoite, joka ei saa jäädä kustannussäästöjen ja valinnanvapauden jalkoihin.
  2. Valinnanvapauden ja yhtiöittämisen ulottaminen sosiaalipalveluihin on harkittava uudelleen.
  3. Uudistus luo suuren epävarmuuden naisvaltaiselle sote-alalle, ja saattaa johtaa heikentyviin työehtoihin ja epätyypillisten työsuhteiden lisääntymiseen.
  4. On varmistettava, ettei uudistus kavenna pienyritysten toimintamahdollisuuksia. Negatiiviset vaikutukset kohdistuisivat nimenomaan naisyrittäjiin.
  5. Inhimillinen ja tarpeisiin vastaava vanhushoiva on keskeinen tasa-arvokysymys. Uudistus saattaa siirtää kustannuksia vanhuksille ja heikentää palveluiden laatua.
  6. Uudistuksessa on huomioitava hoito- ja hoivatyön luonne ihmissuhdetyönä, johon kohdistuvat tehostamisvaatimukset usein johtavat henkilöstön kuormittumiseen ja palveluiden laadun heikkenemiseen.
  7. Hoivasta aiheutuu aina kustannuksia. Kun sote-menoja rajoitetaan, on varmistettava, etteivät kustannukset siirry suoraan tai välillisesti hoivatyötä palkkatyönä ja palkatta tekeville naisille eri muodoissa, kuten huononevien palkkojen, työn kuormituksen tai palkattoman hoivatyön lisääntymisen muodossa.
  8. Naisten ja miesten tasavertaisesta edustuksesta maakuntien liikelaitosten ja yhtiöiden hallituksissa on säädettävä laissa.
  9. Maakuntalakiin on lisättävät tasa-arvon edistämistavoite.

 

Lue Tasa-arvovajeen lausunto:
Tasa-arvovajeen lausunto sote-ja maakuntauudistus.

Eduskunnan pöytäkirja kuulemisesta löytyy tästä.

Lue myös:

Lausunto: Agenda2030 velvoittaa vahvempaan tasa-arvopolitiikkaan

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *