Taloutta kasvattava tasa-arvo?

Share Button

Lisääntyvä puhe sukupuolten tasa-arvon taloudellisesta hyödystä perustuu kapeaan käsitykseen taloudesta ja tasa-arvosta. Taloudelliseen hyötyyn perustuvan tasa-arvoargumentaation mahdollisuudet vaikuttaa päätöksentekoon saattavat ovat yllättävän heikot ideologisissa kysymyksissä kuten perhevapaauudistuksessa.

Anna Elomäki (FT)

 

 

 

 

 

Suomessa tasa-arvon taloudellisesta hyödystä on toistaiseksi puhuttu vähemmän kuin kansainvälisissä keskusteluissa ja EU-tasolla, mutta tasa-arvon näkeminen talouskasvun, kilpailukyvyn ja yritysten voitontavoittelun välineenä on lisääntymässä. Talousnäkökulmat ovat olleet näkyvästi esillä etenkin perhevapaauudistuksesta käydyssä keskustelussa.

Puhe sukupuolten tasa-arvon taloudellisesta hyödystä ei ole pelkkää retoriikkaa vaan perustuu taloustieteelliseen tutkimukseen. Tasa-arvon mahdollisuuksia edistää talouskasvua ovat tutkineet etenkin Maailmanpankin kaltaiset kansainväliset instituutiot. Tutkimus tasa-arvon vaikutuksista talouskasvuun Euroopassa on pääasiassa ollut EU-instituutioiden tilaamaa ja rahoittamaa. Esimerkiksi keväällä 2017 Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE) julkisti tutkimuksen, jonka mukaan tasa-arvotilanteen kohentuminen saattaisi kasvattaa EU-maiden yhteenlaskettua bruttokansantuotetta (BKT) jopa 9.6% ja luoda 10.5 miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2050 mennessä.

Tasa-arvon taloudellista hyötyä korostaviin argumentteihin liittyy kuitenkin useita ongelmia. Ne vahvistavat ajatusta siitä, että muut yhteiskunnalliset päämäärät ovat taloudelle alisteisia ja hinnoiteltavissa. Ne hukkaavat tasa-arvon itseisarvon.

Tutkittuun tietoon perustuvat argumentit talouskasvusta saattavat näyttää hyvältä strategialta edistää tasa-arvoa silloin, kun talous hallitsee politiikan agendaa ja sukupuolten tasa-arvo kuitataan saavutetuksi tai sivuutetaan. Tasa-arvon taloudellista hyötyä korostaviin argumentteihin liittyy kuitenkin useita ongelmia. Ne vahvistavat ajatusta siitä, että muut yhteiskunnalliset päämäärät ovat taloudelle alisteisia ja hinnoiteltavissa. Ne hukkaavat tasa-arvon itseisarvon.

Palkattoman kotitalous- ja hoivatyötä ja sen merkitystä taloudelle ei huomioida.

Hyötypuhe ja sen taustalla oleva valtavirtataloustieteen menetelmiin ja käsitteisiin nojaava tutkimus perustuvat myös ongelmallisille ymmärryksille taloudesta ja tasa-arvosta. Talousargumentit uusintavat valtavirtataloustieteen sukupuolittuneille hierarkiolle perustuvaa ymmärrystä siitä, mikä talous on ja mikä nähdään taloudellisesti arvokkaana. Tasa-arvon taloudellista hyötyä arvioivien tutkimusten keskeinen mittari on markkinoilla tapahtuvaa tuotantoa ja toimintaa mittaava BKT. Mitattu hyöty liittyy lähinnä naisten palkkatyön lisääntymiseen. Väite siitä, että tasa-arvo edistää talouskasvua, vahvistaa siten feminististen taloustieteilijöiden kritisoimaa hierarkiaa markkinoilla tapahtuvaan vaihtoon keskittyvän ’tuottavan talouden’ ja ihmiselämää sekä yhteisöjä tukevan ’uusintavan talouden’ välillä. Palkattoman kotitalous- ja hoivatyötä ja sen merkitystä taloudelle ei huomioida.

Hyötypuheen ja sen taustalla olevien tutkimusten käsitys tasa-arvosta on kapea. Tasa-arvo kutistuu työllisyyteen liittyviksi kysymyksiksi ja markkinaehtoisen toiminnan tasa-arvoksi.  Ne tasa-arvoteemat, joilla ei ole selkeää yhteyttä talouskasvuun tai jotka eivät käänny makrotalouden kielelle, jäävät sivuun. Kun palkkaeriarvoisuuden kaltaiset monimutkaiset tasa-arvokysymykset sovitetaan tutkimuksissa käytettäviin abstrakteihin ekonometrisiin malleihin, valtasuhteet ja rakenteellinen epätasa-arvo katoavat näkyvistä tai tulevat oikeutetuiksi. 

Hyötypuheen ja sen taustalla olevien tutkimusten käsitys tasa-arvosta on kapea. Tasa-arvo kutistuu työllisyyteen liittyviksi kysymyksiksi ja markkinaehtoisen toiminnan tasa-arvoksi. 

Talousargumenttien mahdollisuudet vaikuttaa päätöksentekijöihin saattavat olla pienemmät kuin mitä niihin liitetty mielikuva tehokkaasta tasa-arvon edistämisen strategiasta antaa ymmärtää.  Yksi syy tähän on se, että vaikka talous nykyään pitkälti määrittelee politiikan agendan, ei se silti ole ainoa päätöksentekijöitä liikuttava voima. Myös ideologiat ja valtasuhteet – mukaan lukien sukupuoleen perustuvat valtasuhteet – vaikuttavat siihen, mitkä asiat ymmärretään tärkeiksi ja mihin julkisia varoja käytetään.

Suomessa perhevapaat nousivat poliittiseen keskusteluun vasta, kun hoivan jakamiseen aiemmin liitetty uudistus käännettiin työllisyyden ja kannustinloukkujen kielelle. Talousargumentit eivät ole onnistuneet viemään uudistusta maaliin. On epätodennäköistä, että perhevapaita uudistetaan vanhemmuuden jakamista ja pienten lapsien äitien työssäkäyntiä parhaiten edistävällä tavalla arvokonservatiivisuuden määrittäessä politiikan agendaa, vaikka uudistukset kasvua ja työllisyyttä edistäisivätkin.

Anna Elomäki (FT) työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistosta. Hänen Suomen Akatemian rahoittama post doc -tutkimuksensa käsittelee tasa-arvopolitiikan ja -puheen taloudellistumista.

Lue myös: 

Tasa-arvoa talousarvioon: seitsemän ajatusta sukupuolitietoisesta budjetoinnista

 

Share Button