Tutkijat Elisabeth Klatzer ja Anne Boschini: Mitä on sukupuolitietoinen budjetointi?

Share Button

Sukupuolitietoisen budjetoinnin asiantuntija Elisabeth Klatzer sekä Ruotsissa käytössä olevia budjetin tasa-arvoliitteitä analysoinut Anne Boschini vierailivat Suomessa toukokuussa. Tasa-arvovajeen Anna Elomäki ja Hanna Ylöstalo keskustelivat Klatzerin ja Boschinin kanssa siitä, mistä sukupuolitietoisessa budjetoinnissa oikein on kyse ja miten sen avulla muutetaan budjetti- ja talouspolitiikkaa.

Kansainväliset tutkijavieraat Elisabeth Klatzer ja Anne Boschini. Kuva: Paula Ojansuu

 

 

 

 

 

 

 

 

Tasa-arvovaje: Mitä sukupuolitietoinen budjetointi on?

Klatzer: Kyse on siitä, että budjettia käytetään edistämään sukupuolten ja eri mies- ja naisryhmien välistä tasa-arvoa. Budjetista vastaavat viranomaiset ja taloustieteilijät yleensäkin ajattelevat usein, että budjetit toimivat kaikille samalla tavalla. Tämä lähestymistapa on sokea ihmisten erilaisuudelle. Kun katsotaan ihmisiä tarkemmin, huomataan erilaisia ryhmiä sukupuolen, iän, taustan ja asuinpaikan suhteen. Näillä ryhmillä on eri elinolosuhteet ja resurssit, esimerkiksi naiset tienaavat yhä keskimäärin miehiä vähemmän. Elinolosuhteet vaikuttavat siihen, minkälaista julkista tukea ja palveluita tarvitaan.

Sukupuolitietoisessa budjetoinnissa tarkastellaan eri nais- ja miesryhmien elinolosuhteita julkisen talouden kontekstissa ja kysytään, miten budjetti parantaa eri mies- ja naisryhmien elinolosuhteita tai miten se kasvattaa epätasa-arvoa. Esimerkiksi naiset käyttävät miehiä enemmän aikaa lasten, sairaiden ja vanhusten hoivaamiseen. Jos hallitus kasvattaa hoivan osuutta budjetissa, tämä parannus kohdistuu paitsi lapsiin ja vanhuksiin myös naisiin ja parantaa sukupuolten tasa-arvoa.

Sukupuolitietoisessa budjetoinnissa tarkastellaan eri nais- ja miesryhmien elinolosuhteita julkisen talouden kontekstissa ja kysytään, miten budjetti parantaa eri mies- ja naisryhmien elinolosuhteita tai miten se kasvattaa epätasa-arvoa.

On myös elintärkeää tietää, millaisia sukupuolivaikutuksia verotuksella on. Pienimmätkin verolakien yksityiskohdat vaikuttavat siihen, kuka maksaa ja kuinka paljon. Esimerkiksi Itävallassa tehty tutkimus verovähennyksistä paljasti, että vähennyksistä hyötyivät eniten hyvätuloiset miehet, toisin sanoen ne, jotka vähiten niitä tarvitsivat.

Tasa-arvovaje: Miksi sukupuolinäkökulmaa ei toistaiseksi ole saatu mukaan budjetointiin tai talouspolitiikkaan yleensä?

Boschini: Kyse on sukupuolineutraaliuden illuusiosta; siitä, että politiikan on ajateltu kohtelevan kaikkia samalla tapaa. Jo 1980-luvulta asti on tiedetty, että talouspolitiikalla on sukupuolivaikutuksia. Ottaen huomioon kuinka paljon aihetta on tutkittu on yllättävää, ettei tietoisuus ole lisääntynyt. Kyse voi myös olla toimeenpano-ongelmasta. Vaikka viranomaiset olisivat tietoisia sukupuolivaikutusten sukupuolivaikutuksista, he eivät tiedä mitä tehdä asialle.

Klatzer: Yksi syy on se, etteivät sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset ole keskeinen osa taloustieteilijöiden akateemista koulutusta. Jos tasa-arvoon liittyvää opetusta on, se on sivussa ja sitä pidetään epärelevanttina askarteluna. “Oikeiden” taloustieteilijöiden ajatellaan olevan kiinnostuneita muista asioista. Itävallassa sukupuolisokean taloustieteilijän on helppo tehdä uraa, mutta feministisestä taloustieteestä kiinnostuneille ei välttämättä löydy tilaa ja rahoitusta yliopistolta.

Tasa-arvovaje: Mikä on sukupuolitietoisen budjetoinnin tilanne Euroopassa?

Klatzer: Melkein kaikissa EU maissa on ollut jonkinlaista sukupuolitietoista budjetointia, esimerkiksi pilottitutkimuksia. Muutamat maat, kuten Ruotsi, Itävalta, Belgia, Espanja tekevät jatkuvaa työtä sukupuolitietoisen budjetoinnin edistämiseksi keskushallinnossa.

Monissa maissa sukupuolitietoista budjetointia tehdään alue- ja paikallistasolla. Esimerkiksi Italiassa feministiset tutkijat ovat paikallistasolla työskennelleet yhdessä viranomaisten kanssa ja auttaneet heitä huomaamaan ihmisten todelliset tarpeet ja lisäämään sekä miesten että naisten hyvinvointia.

Kansalaisyhteiskunta on tärkeä tekijä sukupuolitietoisessa budjetoinnissa.

Kansalaisyhteiskunta on tärkeä tekijä sukupuolitietoisessa budjetoinnissa. Vaikka maassa olisi miten hyvä sukupuolitietoisen budjetoinnin järjestelmä, on hallinnon ulkopuolisten toimijoiden mukanaolo elintärkeää. Järjestöt, kuten Women’s Budget Group Iso-Britanniassa, mahdollistavat innovaatiot sekä tasa-arvoteemojen syvällisen, kriittisen tarkastelun. Tarvitaan sekä hallinnon sisäistä työtä että ulkopuolisia toimijoita, jotka puskevat hallintoa tekemään enemmän ja paremmin.

Boschini: Ruotsissa sukupuolitietoista budjetointia on jossain muodossa ollut jo pitkään. Ongelma ei niinkään ole sukupuolitietoisuuden vaan tulosten puute. Myös instituutiot ovat puutteelliset. Hallitus on nyt ehdottanut uuden tasa-arvoinstituutin perustamista. Jos sanotaan, että kaikkien ministeriöiden täytyy toteuttaa sukupuolitietoista budjetointia, tarvitaan taho valvomaan työtä ja varmistamaan sen jatkuvuus.

Tasa-arvovaje: Suomessa on usein nostettu esiin Ruotsissa käytössä oleva budjetin tasa-arvoliite. Mistä oikein on kyse, onko liitteestä esikuvaksi?

Boschini: Tasa-arvoliite ei taida vastata kuvitelmianne. Kyseessä on valtionvarainministeriön laatima tilastollinen kuvaus sukupuolten taloudellisesta tasa-arvosta. Tavoite ei ollut katsoa, miten politiikkaa on tehty tai mitä sukupuolivaikutuksia sillä on. Liitteen on nähty hyödyttävän kansanedustajia, koska se on helposti käden ulottuvilla. Niissä tarjottu tieto ei kuitenkaan ole välttämättä johtaneet politiikan muutoksiin.

Jos vastaavaa budjetin tasa-arvoliitettä lähdettäisiin kehittämään jossain muussa maassa, kehottaisin pohtimaan liitteen laajuutta. Sukupuolten tasa-arvo on laaja termi, johon liittyy paljon erilaisia tavoitteita. Ei myöskään ole selvää, mitä tavoitteiden saavuttaminen tarkoittaa. Tilastollisesti voidaan todeta, että palkkaepätasa-arvo on vielä olemassa, mutta mahdollisuuksien tasa-arvoa on vaikea mitata.

Tasa-arvovaje: Suomessa ollaan parhaillaan kehittämässä sukupuolivaikutusten arvioinnin menetelmiä. Kuinka varmistetaan, ettei sukupuolivaikutusten arviointi jää hallinnolliseksi puuhasteluksi vaan että budjetti- ja talouspolitiikka muuttuu tasa-arvoisempaan suuntaan?

Klatzer: Ensimmäinen askel on saada aikaan hyvät, pakolliset sukupuolivaikutusten arvioinnin työkalut. Esimerkiksi Itävallassa käytettävä sukupuolivaikutusten arvioinnin työkalu on sinänsä hyvä: se analysoi työn kannustimia, muutoksia palkattomassa työssä, osallisuutta päätöksentekoon sekä terveyttä ja koulutusta.

Toiseksi on varmistettava, että lakien sekä isojen hankkeiden ja budjettimenojen sukupuolivaikutukset todella arvioidaan. Vaikka arviointi on Itävallassa pakollista, ei sitä aina tehdä. Esimerkiksi veronalennusten sukupuolivaikutusten arviointi unohdettiin kokonaan. Sukupuolivaikutusten arviointiin tarvitaan myös laatukriteeristö.

Pakollinen arviointi ei riitä, vaan sukupuolinäkökulman pitää olla mukana myös poliittisessa keskusteluissa.

Itävallan esimerkki opettaa kaksi asiaa. Ensinnäkin on varmistettava kansanedustajien mukanaolo, sillä he ovat vastuussa lakien hyväksymisestä. Pakollinen arviointi ei riitä, vaan sukupuolinäkökulman pitää olla mukana myös poliittisessa keskusteluissa. Toiseksi tarvitaan itsenäinen elin tai neuvosto, joka antaa mielipiteensä laeista sekä budjettipäätöksistä. Itsenäiset äänet täydentävät hallitusten rajattua ja teknistä lähestymistapaa, joka saattaa tarkoituksella välttää liian syvällistä analyysia.

 

Taloustieteen tohtori Elisabeth Klatzer (Wienin yliopisto) on tehnyt sukupuolitietoisen budjetoinnin ja sen julkiseen talouteen integroinnin pioneerityötä Itävallassa. Hänellä on pitkä kokemus työskentelystä tutkijana, kansalaisjärjestöissä ja konsulttina sukupuolitietoisen budjetoinnin, feministisen taloustieteen, julkisen talouden sekä sukupuolen ja talouspolitiikan parissa. Hän on ollut mukana perustamassa European Gender Budgeting -verkostoa.

Taloustieteen tohtori Anne Boschini (Tukholman yliopisto) on vanhempi luennoitsija Ruotsin yhteiskuntatutkimuksen instituutissa (SOFI). Hänen tutkimuksensa keskittyy pääosin taloudellisiin eroihin miesten ja naisten välillä. Hän laati selvityksen budjettiliitteistä Ruotsin talousvaliokunnalle.

Lue myös:

Tasa-arvoa talousarvioon: seitsemän ajatusta sukupuolitietoisesta budjetoinnista

Share Button

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *