Vaarana degrowth-ajattelun tasa-arvovaje

Share Button

Ekofeministinen analyysi tasa-arvovajeesta degrowth-ajattelussa pureutuu tiedon ja kuulemisen valtaan kohtuutalousliikkeissä pohjoisessa ja globaalisti. Kuulematta syvällisesti paikallisia kokemuksia taloudesta degrowth-ajattelu on vaarassa jatkaa hoivan ja lisääntymisen säilyttämistä kodin ja naisten vastuulle.

Eeva Houtbeckers

 

 

 

 

 

Kun aktivisti ja ekofeministi Vandna Shiva twiittasi maanviljelijöiden itsemurhista Intian Tamil Nadun osavaltiossa, epäröin uudelleentwiittausta. En siksi, ettenkö pitäisi itsemurhia pysäyttävinä tai aktivistien vaatimuksia olennaisinta vaan siksi, etten ollut varma, miten tieto sopii osaksi todellisuuttani globaalissa pohjoisessa. Mitä minun Twitter-seuraajani reagoisivat globaalin etelän viljelijöiden velkavankeuteen suuryrityksille? Miten intialaiset maanviljelijät liittyvät (pääosin) globaalin pohjoisen degrowth-ajatteluun ja tasa-arvovajeeseen?

Tosiasiassa globaalin etelän maanviljelijät ja globaalin pohjoisen kaupunkilaiset ovat osa samaa alistamisen järjestystä. Karen J. Warren on kuvannut ekofeminististä filosofiaa käsittelevässä kirjassaan, kuinka naisten, lasten, vanhusten,köyhien ja sairaiden alistaminen linkittyy ei-inhimillisen (luonnon) alistamiseen – ja päinvastoin. Siementen patentointi, kasvavat ympäristömyrkkyjen määrät ja ihmisten ahdingon sivuuttaminen kuvaavat sitä, miten hyvinvointi vaihdetaan taloudelliseen voitontavoitteluun.

Degrowth on kattokäsite moninaiselle sosiaaliselle liikkeelle, jossa aktivistit, tutkijat ja poliitikot haastavat kasvukeskeisen elämäntavan sekä etsivät uusia toimintatapoja, jotka lisäävät ja ylläpitävät ihmisen ja maapallon hyvinvointia.  Degrowth suomennetaan useimmiten kohtuutaloudeksi. Suomessa on paikallisia virkeitä kohtuuliikkeitä kuten TasausKohtuusPaja ja Kohtuus Vaarassa. Myös solidaarisuustalous on Suomessa käytetty nimike. Olennaista liikkeissä on kasvuparadigman ja kapitalismin haastaminen.

Taloudesta puhuttaessa korostuu usein universaali, abstrakti tieto sekä ”teoria” kokemuksellisuuden ja arkisuuden kustannuksella.

Tutkijat ovat analysoineet, miten paikallista tietoa vähätellään yleisen tiedon kustannuksella riippuen siitä, missä tieto on tuotettu ja kuka sitä tuottaa. Tähän viittaa kokemukseni intialaisten maanviljelijöiden itsemurhien valheellisesta marginaalisuudesta. Jättämällä twiitin välittämättä arvotin samalla yhden paikallisen tiedon kuvauksen.

Paikallisen tiedon vähättely voi kuitenkin olla läsnä myös paikallisessa tiedontuotannossa, myös globaalin pohjoisen (ympäristö)aktivismissa. Erilaisissa kokoontumisissa olen kiinnittänyt huomiota, miten ihmisten kohdatessa paikalla olevat otetaan huomioon ja eri äänet kuuluvat. Olen havainnut tämän riippuvan koollekutsujista. Välillä tilanne hoidetaan siten, että kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus kertoa ajatuksiaan, mutta toisinaan mahdollisuus on vain heillä, joille se annetaan tai jotka sen ottavat. Taloudesta puhuttaessa korostuu usein universaali, abstrakti tieto sekä ”teoria” kokemuksellisuuden ja arkisuuden kustannuksella. Tällöin usein miehet ottavat tilaa ja usein naiset ovat hiljempaa. Äänessä olevien sukupuolijakauma saatetaan mainita, mikä on hienoa, mutta se ei välttämättä enää muuta tilannetta kyseisessä tapahtumassa. Universaalin ja teoreettisen taloustiedon ihannointi on jo ilmoilla, mikä luo ääneen sanomatonta paikallisen tai kokemuksellisen taloustiedon vähättelyä.

Degrowth-ajattelussa on vaarana jakaa sama yleinen sokeus, jonka seurauksena vastuu hoivasta ja lisääntymisestä jää kodin piiriin ja naisille.

Feministisen taloustieteen analyysin mukaan tasa-arvovaje degrowth-ajattelussa liittyy siihen, ettei se ole toisaalta riittävän laaja sisällyttääkseen makrotason kritiikkiä nykyistä kapitalistista järjestystä kohtaan eikä toisaalta ole riittävän syvällistä paljastaakseen oikean elämän monimutkaisuutta ja naisten toimintaa sen ylläpitämisessä. Degrowth-ajattelussa on vaarana jakaa sama yleinen sokeus, jonka seurauksena vastuu hoivasta ja lisääntymisestä jää kodin piiriin ja naisille. Tähän voi vielä täydentää ekofeministisen analyysin mukaisen kaiken muun elollisen vastuulle. Siksi kohtuutaloudesta puhuttaessa on mietittävä, miten samoja tiedontuotannon tapoja ei siirretä kestävämmän maailman tavoitteluun, jolloin tasa-arvo sukupuolten ja lajien välillä jää vaillinaiseksi.

Eeva Houtbeckers (KTT) tutkii etnografisesti työtä kohtuutaloudessa. Tutkimusta voi seurata Twitterissä, Instagramissa tai blogissa. Postdoc-tutkimusta rahoittavat Nesslingin säätiö ja Koneen säätiö. Eevalla on affiliaatio Aalto-yliopiston Muotoilun laitokselle.

Lähteet:

Connell, R., Collyer, F., Maia, J., & Morrell, R. 2017. Toward a global sociology of knowledge: Post-colonial realities and intellectual practices. International Sociology, 32(1): 21–37.

Picchio, A. 2015. Feminist Economics. In G. D’Alisa, F. Demaria, & G. Kallis (Eds.), Degrowth: A vocabulary for a new era: 208–211. New York: Routledge.

Warren, K. J. 2000. Ecofeminist philosophy: A western perspective on what it is and why it matters. Rowman & Littlefield Publishers.

Lue myös:

Tarinoita globalisaatiopelistä

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *