Arki testaa lastenhoito- ja varhaiskasvatuspolitiikan

Share Button

Perhevapaajärjestelmämme näyttää kovin erilaiselta, jos se asetetaan osaksi aktiivisen työvoimapolitiikan oppeja tai jos sitä tarkastellaan osana tasa-arvotavoitteita. Olisi hyvä käydä kriittistä keskustelua siitä, millaisia arjen ehtoja työelämä asettaa pienten lasten vanhemmille.

Katja Repo ja Johanna Lammi-Taskula

 

 

 

 

 

Lastenhoito- ja varhaiskasvatuspolitiikasta on viime vuosina puhuttu Suomessa paljon. Ministeriöt ovat tilanneet asian tiimoilta selvityksiä, työmarkkinaosapuolet ovat kehitelleet vaihtoehtoisia perhevapaamalleja ja tutkimus on tuottanut uutta tietoa perheiden lastenhoito- ja varhaiskasvatusvalinnoista. Sipilän hallitus on myös esittänyt vievänsä läpi perhevapaauudistuksen vuoden 2018 aikana.

Keskustelulla on ollut moninaisia kärkiä. Yhtäältä on haluttu nostaa pienten lasten äitien työllisyysastetta ja toisaalta oltu huolestuneita isien vähäisestä perhevapaiden käytöstä. Osaltaan keskustelua on viety eteenpäin viittaamalla varhaiskasvatuspalvelujen merkitykseen lasten varhaisen oppimisen ja kehityksen tukijana. Joissakin yhteyksissä on peräänkuulutettu avoimia varhaiskasvatuspalveluja ja/tai korostettu perheiden oikeutta valintaan niin kotihoidon kuin yksityisten palvelujen suhteen.

Keskustelu on ollut myös säröilevää. Säröjä keskusteluun ovat tuottaneet sekä erot ajattelun perusolettamuksissa että myös tulkintakehykset, joiden sisälle keskustelu on haluttu paikantaa. Perhevapaajärjestelmämme näyttääkin kovin erilaiselta, jos se asetetaan osaksi aktiivisen työvoimapolitiikan oppeja tai jos sitä tarkastellaan osana tasa-arvotavoitteita. Ei ole myöskään yhdentekevää nähdäänkö perhepolitiikkaan suunnatut veroeurot investointeina perheiden ja lasten hyvinvointiin vai pakollisina kustannuksina perheen ja työn yhteensovittamisen mahdollistamiseksi.

Perhevapaajärjestelmämme näyttääkin kovin erilaiselta, jos se asetetaan osaksi aktiivisen työvoimapolitiikan oppeja tai jos sitä tarkastellaan osana tasa-arvotavoitteita.

Perhevapaat ja varhaiskasvatuspalvelut ovat tärkeitä yhteiskunnallisia tulonsiirtoja lapsiperheille. Näillä tulonsiirroilla on tosiasiallista merkitystä perheiden valinnoille. Näiden rakenteiden merkitys myös tunnistetaan. Onkin esitetty, että lasten kotihoidon tuen leikkauksilla ja/tai päivähoitokustannusten madaltamisella voidaan vaikuttaa niin äitien työllisyysasteeseen kuin lasten osallistumiseen varhaiskasvatuksen. Myös vanhempainvapaan isäkiintiöiden tiedetään lisäävän isien vapaan käyttöä, koska vapaan jakaminen ei ole silloin neuvoteltavissa vanhempien kesken.

Järjestelmien todellinen testaus tapahtuu kuitenkin arjessa. Tekeväthän perheet perhevapaita ja lastenhoitoa koskevat valinnat osana arkista elämäänsä. Tutkimuksilla on selvitetty, että vaikka pikkulapsiperheiden valinnat ovat osittain ideologisia, ne ovat usein pikemminkin käytännöllisiä: perheissä pyritään ratkomaan moninaisia, monimutkaisiakin eteen tulevia pulmia ja haasteita. Perheen ja työn yhteensovittamiseen liittyvät ajankäytön ja jaksamisen kysymykset ovat näistä haasteista keskeisimpiä. Lapsen kotihoitovalinnan taustalla voikin olla kokemuksia liian kiireisestä työtahdista, omista tai puolison hankalista työajoista ja palkkatason mataluudesta. Erityisesti vähemmän koulutettujen ja heikommin palkattujen äitien päätöstä jäädä pidemmäksi aikaa lasten kotihoidon tuelle selittää se, että työ koetaan raskaaksi, huonosti palkatuksi, kiireiseksi ja työilmapiiri huonoksi. Työhön liittyvä väsymys ja kiireen kokemukset tulevat toistuvasti esille, kun äidit pohtivat lastenhoitovalintojaan.

Lapsen kotihoitovalinnan taustalla voikin olla kokemuksia liian kiireisestä työtahdista, omista tai puolison hankalista työajoista ja palkkatason mataluudesta.

Arkiset lastenhoitoratkaisut eivät ole riippumattomia työelämän rakenteista ja käytänteistä. Suomalaisissa pikkulapsiperheissä kahden elättäjän mallin onkin nähty heikentyneen ja yhden työssäkäyvän mallin vahvistaneen asemaansa. Taloudellisen epävarmuuden ja määräaikaisten työsuhteiden aikoina äiti saattaa valita lasten kotihoidon tuen myös mahdollistaakseen isän vaativat työajat ja panostuksen työuraan. Vaikka isät pitävät heille korvamerkittyjä lyhyitä isyysvapaita, työelämän epävarmuuden myötä monet isät eivät uskaltaudu perheen taloutta kuormittavalle pidemmälle perhevapaalle. Myös isät väsyvät työelämän kiireiden keskellä ja kaipaavat enemmän aikaa lastensa kanssa, mutta vastuu perheen elatuksesta ikään kuin velvoittaa heidät painamaan pitkää päivää.  

Äidin heikko työmarkkina-asema on yhteydessä paitsi äidin pitkittyvään kotihoidontukikauteen, myös siihen, ettei isä pysty pitämään mahdollisesti lainkaan perhevapaata.

On myös tärkeä huomata, että monilla lasten kotihoidon tuella olevilla äideillä ei ole voimassaolevaa työsuhdetta, johon palata. Tällöin töihin paluu ei ole ilmoitusasia ja siihen sisältyy monenlaisia haasteita: äidin täytyy etsiä uutta työpaikkaa, vakuuttaa työnantaja kyvystään yhdistää ansiotyö ja pikkulapsiperheen arki sekä mahdollisesti neuvotella uuden esimiehen kanssa perhe-elämän kannalta tarpeellisista työajan joustoista. Myös puolison kanssa on neuvoteltava uusiksi työssäkäynnin myötä muuttuvasta koti- ja hoivatyön jakautumisesta. Äidin heikko työmarkkina-asema on yhteydessä paitsi äidin pitkittyvään kotihoidontukikauteen, myös siihen, ettei isä pysty pitämään mahdollisesti lainkaan perhevapaata.

Perhevapaajärjestelmää uudistettaessa olisi hyvä käydä kriittistä keskustelua myös siitä, millaisia arjen ehtoja työelämä asettaa pienten lasten vanhemmille.

Perhevapaajärjestelmää uudistettaessa olisi hyvä käydä kriittistä keskustelua myös siitä, millaisia arjen ehtoja työelämä asettaa pienten lasten vanhemmille. Vanhempien väsymys ja stressi heijastuu myös lasten hyvinvointiin. Kun pitkiä perhevapaita selittävät heikko työmarkkina-asema ja negatiiviset työelämäkokemukset eikä perhevapaita jaeta isien ja äitien kesken työhön liittyvien syiden seurauksena, on kysyttävä, onko työelämämme sittenkään kovin perhe- ja lapsiystävällinen?

Katja Repo  (YTT) on sosiaalipolitiikan professori ja Lapsuuden, nuoruuden ja perheen tutkimuskeskus PERLAn tutkimusjohtaja Tampereen yliopistossa. Hänen tutkimusaiheitaan ovat perhe- ja lastenhoitopolitiikka sekä perheen ja työn yhteensovittamisen kysymykset. Repo toimii myös Strategisen tutkimuksen neuvoston (Suomen Akatemia) rahoittaman CHILDCARE-tutkimushankkeen tiimijohtajana.

Johanna Lammi-Taskula (YTT) toimii THL:n Lapset, nuoret ja perheet –yksikön päällikkönä. Hänen tutkimusaiheitaan ovat perhevapaat, työn ja perheen yhteensovittaminen sekä lasten ja perheiden hyvinvointi. Lammi-Taskula toimii myös Strategisen tutkimuksen neuvoston (Suomen Akatemia) rahoittaman CHILDCARE-tutkimushankkeen tiimijohtajana.

Teksti on osa Tasa-arvovajeen perhevapaasymposiumia. Lue kaikki tekstit täällä!

Lähdeluettelo:

Haataja, Anita & Hämäläinen, Ulla (2010) Viekö haikara tasa-arvon? Puolisoiden väliset tuloerot lapsiperheissä. Teoksessa Ulla Hämäläinen & Olli Kangas (toim.) Perhepiirissä. Helsinki: Kela.

Hietamäki, Johanna & Kuusiholma, Julia & Räikkönen, Eija & Alasuutari, Maarit & Lammi-Taskula, Johanna & Repo, Katja & Karila, Kirsti & Hautala, Paula & Kuukka, Anu &Paananen, Maiju &Ruutiainen, Ville & Eerola, Petteri. (2017) Varhaiskasvatus- ja lastenhoitoratkaisut yksivuotiaiden lasten perheissä: CHILDCARE-kyselytutkimuksen 2016 perustulokset. Työpaperi: 2017 / 24. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Lammi-Taskula, Johanna, Minna Salmi ja Johanna Närvi (2017) Isien perhevapaat. Teoksessa Minna Salmi & Johanna Närvi (toim.) Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. Raportti 4/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Närvi, Johanna (2014) Määräaikainen työ, vakituinen vanhemmuus: Sukupuolistuneet työurat, perheellistyminen ja vanhempien hoivaratkaisu. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Närvi, Johanna (2017) Äitien perhevapaat ja osallistuminen työelämään. Teoksessa Minna Salmi & Johanna Närvi (toim.) Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. Raportti 4/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Repo, Katja (2010) Finnish Child Home Care Allowance – User’s Perspectives and Perceptions. Teoksessa Jorma Sipilä, Katja Repo & Tapio Rissanen (toim.) Cash- for-Childcare: The Consequences for Caring Mothers. Cheltenham, UK and Northampton, MA, USA: Edward Elgar, 46–64.

Salmi, Minna, Johanna Lammi-Taskula & Johanna Närvi (2009) Perhevapaat ja työelämän tasa-arvo. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 24/2009. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

 

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *