Eikö naisia ahdista?

Share Button

Taantumassa kokemus omien mahdollisuuksien heikkenemisestä korostuu. Monet säätelyä purkavat lait ovat muuttamassa työelämän pelisääntöjä ja koettelevat erityisesti matalapalkkaisia palvelualoja.

Seija Ilmakunnas (VTT)

Heikki Hiilamon (HS 14.2.2916) mukaan suomalaista maahanmuuttokeskustelua ei voi ymmärtää ilman sen yhteiskunnallista taustaa. Tähän arvioon voi yhtyä.

Hiilamon analyysissa muukalaisvihamielisyys kumpuaa keskiluokan ahdingosta ja alistetusta köyhälistöstä. Hän tunnistaa tämän ahdingon koskettavan vahvimmin teollisuudesta työpaikkansa menettäneitä miehiä, ja ahdistus on helpompi purkaa muukalaisiin kuin kantasuomalaisiin. Yhteiskunnallisen ilmapiirin kuvaan kuuluu siis sekä miesten työmarkkina-aseman heikkeneminen että maahanmuuttoasenteiden kiristyminen, ja ne kytkeytyvät toisiinsa.

Kirjoitusta rohkenee tulkita siten, että miesten keskimäärin kielteisemmät maahanmuuttoasenteet kumpuavat ainakin osittain miesten viime vuosien karummista työmarkkinakokemuksista, kun taantumavuosien aikana miesten työllisyys on laskenut enemmän kuin naisten. Kysymyksenasettelu on sinänsä mielenkiintoinen ja syytä ottaa vaarin, kun sosiaalipolitiikan ohella tehdään työelämäpolitiikkaa. Liian suoraviivaisia johtopäätöksiä kannattaa kuitenkin välttää.

On sinänsä luonteva nähdä kytkös työmarkkina-aseman ja maahanmuuttoasenteiden välillä. Vakaassa työsuhteessa oleva ei koe maahanmuuttajien heikentävän omaa työmarkkina-asemaansa, kun taas työelämän ulkosyrjältä katsottuna tilanne on toinen. Työttömälle työn tai turvapaikan perässä tuleva maahanmuuttaja näyttäytyy useammin potentiaalisena kilpailijana työpaikan tavoittelussa.

Heikosti koulutetut ovat työttömien ja pitkäaikaistyöttömien joukossa yliedustettuina. Vasta suomalaisille työmarkkinoille kotoutumassa oleva maahanmuuttaja todennäköisemmin kilpaileekin vähemmän koulutusta vaativista työpaikoista juuri heidän kanssaan. Taantumassa kokemus omien mahdollisuuksien heikkenemisestä korostuu ja heijastuu maahanmuuttoasenteissa. Asenteita kovennetaan edelleen sillä, että päättäjät tarjoavat lääkkeeksi palkkojen alennusta ennestäänkin pienipalkkaisissa ammateissa tai että korostetaan ”elintasopakolaisuuden” määrää.

Huono työmarkkina-asema on kuitenkin muutakin kuin työttömyys. Viime vuosina esimerkiksi naisvaltaisella ja matalapalkkaisella siivousalalla palkat ovat jääneet jälkeen yleisestä palkkakehityksestä ja työehdot ovat kehittyneet muutoinkin heikosti. Nollatyösopimuksissa naiset ovat yliedustettuina.

Monet säätelyä purkavat lait ovat muuttamassa työelämän pelisääntöjä ja koettelevat erityisesti matalapalkkaisia palvelualoja. Esimerkkejä ovat kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen ja määräaikaisten työntekijöiden palkkaamisen helpottaminen.

Talouskriisistä lankeaa pitkä varjo naisten työllisyyteen julkisella sektorilla, ja julkisen sektorin työehdot ovat kovassa paineessa. Se on jo nähty niin ns. pakkolakien ja myös työmarkkinajärjestöjen kilpailukykysopimuksen yhteydessä. Myös naisia ahdistaa ja ihan syystä.

Seija Ilmakunnas (VTT) työskentelee johtajana Palkansaajien tutkimuslaitoksessa.

Lue myös:

Kahden kerroksen miehiä

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *