Kestämättömät vajeet? -seminaari haastoi pohtimaan taloutta hoivan ja tasa-arvon kautta

Share Button

Tasa-arvovaje-hanke huipentui Kestämättömät vajeet? -seminaariin, jossa rakennettiin talouspolitiikan raameja paitsi valtiontalouden kestävyyden, myös hoivan ja tasa-arvon näkökulmista. Pääpuheenvuoroissa käsiteltiin hoivaa taloudellisena kysymyksenä ja investointina sekä miesten ja naisten tulo- ja työllisyyseroja iän ja koulutustason mukaan.

Kuvat: Paula Ojansuu/Studio Kraft

 

Tasa-arvovajeen, Suomen Pankin ja tasa-arvoasiain neuvottelukunta TANE:n yhteinen Kestämättömät vajeet? – Tasa-arvoisen talouspolitiikan raameja rakentamassa -seminaari toi Rahamuseoon monialaisen asiantuntijajoukon keskustelemaan julkisesta taloudesta, hoivasta ja tasa-arvosta yhteiskuntapoliittisina kysymyksinä.  Keskustelu julkistalouden tasapainoisesta kehityksestä kohtasi kysymyksen hoivasta investointina.

Kansainvälinen puhujavieras professori Susan Himmelweit (Open University, Iso-Britannia) alusti keskustelua hoivasta taloudellisena kysymyksenä. Himmelweit totesi nykyisen halvan ja palkattoman hoivatyön olevan mahdollista sukupuoliroolien ja normien vuoksi. Feministisenä taloustieteilijänä Himmelweit korosti laadukkaan hoivan käsittämistä investointina rakenteisiin, mikä kyseenalaisti Suomessa vallitsevaa ajattelutapaa nähdä hoiva ja hyvinvointipalvelut vain kuluina.

Kotimaista näkökulmaa keskusteluun toi Suomen Pankilla pitkään toiminut VTM Helvi Kinnunen, joka tarkasteli eri väestöryhmien taloudellisen aseman kehitystä. Erityisesti Kinnunen kiinnitti huomiota miesten ja naisten työmarkkinatilanteeseen ja tuloeroihin. Pääpuheenvuoroja kommentoivat finanssineuvos Tuulia Hakola (valtiovarainministeriö) ja professori Jani Erola (Turun yliopisto).

Susan Himmelweit: Hoiva on taloudellinen kysymys

Professori Susan Himmelweit kehotti tarkastelemaan, mitä hoiva merkitsee taloudelle. Himmelweitin mukaan talous tarvitsee ihmisiä sekä työntekijöinä että kuluttajina. Lisäksi lapset tarvitsevat hoivaa kasvaakseen tähän rooliin. Eri ihmisryhmät kuten vammaiset ja vanhukset tarvitsevat tukea – myös pysyäkseen työvoimassa pidempään. 

Feministinen taloustiede ohjaa ajattelemaan taloutta ja siten myös hoivaa toisin. Sukupuolten tasa-arvoa koskettavaksi kysymykseksi hoivan tekee se, että hoivan tarjonta ja tarve on sukupuolittunutta. Siksi Himmelweitiin mukaan on aina kysyttävä, kuka tarjoaa hoivaa, kenelle ja millaista hoivaa tarjotaan?

Himmelweitin mukaan politiikan tavoite tulisi olla hyvinvointi, ei vain taloudellinen kasvu. Himmelweit totesi, ettei bruttokansantuotetta ole koskaan tarkoitettu onnellisuuden mittariksi eikä se ota huomioon palkatonta työtä. Himmelweitin mukaan bruttokansantuotteen tulisi olla keino ja hyvinvointi päämäärä. Talouskasvu ei ole ainoa mikä merkitsee ja jota tulisi mitata vaan mitä ihmiset voivat tehdä. Tällöin korkealaatuinen hoiva on julkishyödyke.

Hoivan Himmelweit määritteli toiminnallisena kehollisena palveluna (hands-on bodily service), jossa ihmissuhteiden luominen on oleellinen osa hoivan tuotantoa. Hoivan ”kustannustauti”  eli hinnan suhteellinen nouseminen johtuu Himmelweitin mukaan hoivan erityisluonteesta, jossa työvoimakustannukset muodostavat lähes koko hoivan kustannukset. Himmelweitin mukaan on vaikea alentaa hoivan kustannuksia ja lisätä tuottavuutta huonontamatta palvelua. ”Hoivan kustannukset nousevat palkkakustannusten mukana ja hoivasta tulee kalliimpaa suhteessa muihin hyödykkeisiin. Työn kustannuksia ei voi karsia huonontamatta hoivan laatua”, Himmelweit totesi.

Hoivan kustannukset nousevat palkkakustannusten mukana ja hoivasta tulee kalliimpaa suhteessa muihin hyödykkeisiin. Työn kustannuksia ei voi karsia huonontamatta hoivan laatua.

Hoivatyöhön liittyviä taitoja arvostetaan Himmelweitin mukaan huonosti. Tämä näkyy siinä, että hoivatyö on huonosti palkattua suhteessa muihin saman koulutustason töihin. Huonosti palkatut työntekijät taas tuottavat yleensä huonompilaatuista hoivaa. Siksi taitojen ja osaamisen tunnistus on tärkeää laadukkaassa hoivassa. Mutta jos tuottavuus ei voi nousta, voidaan kustannuksia karsia vain laatua vähentämällä. Tätä onkin toteutettu palkkaamalla heikommassa asemassa olevia kuten maahanmuuttajia tai osaamattomampaa henkilökuntaa.

Himmelweitin mukaan hallituksilla on ristiriitaiset tavoitteet karsia hoivapalveluiden kustannuksia ja samalla nostaa naisten työllisyysastetta. Hoivan kasvava kaupallistuminen on lisääntynyt Euroopassa talouskuripolitiikan seurauksena. Huomio on keskittynyt kuluttajan valinnanvapauteen ja kulujen hillitsemiseen huolimatta palvelun laadun huonontumisesta. Samalla vastuuta hoivasta siirretään valtiolta yksilöille ja perheille, jolloin hoiva muuttuu julkishyödykkeestä yksityisasiaksi. Tämä järjestelmä on riippuvainen suuresta määrästä ilmaista hoivatyötä.

Sukupuoliroolit ja -normit mahdollistavat järjestelmän, jossa hoiva on matalasti palkattua tai ilmaista.

Himmelweitin mukaan koko Euroopassa hoivan tarjontajärjestelmä on kriisissä ja kestämätön, sillä se perustuu vanhentuneisiin käsityksiin hoivan normeista.  Himmelweitin mukaan sukupuoliroolit ja -normit mahdollistavat järjestelmän, jossa hoiva on matalasti palkattua tai ilmaista. Himmelweit korosti, että kotona tehty hoivatyö ole ei koskaan ilmaista, koska se estää aina muita mahdollisuuksia osallistua. Näin ollen ”ilmaisen” hoivatyön kustannus on aina menetetty vaihtoehtoinen työ.

Himmelweitin mielestä korkealaatuinen hoiva tulisi käsittää investointina sosiaaliseen infrastruktuuriin eli hoivajärjestelmään, johon panostaminen on samalla sijoitus tulevaan hyvinvointiin ja tuottavuuteen. Himmelweit esitteli Women’s Budget Groupin tutkimustuloksia, joiden mukaan investointi hoivatyöhön on kannattavampaa kuin rakennustyöhön, sillä se lisää kokonaistyöllisyysvaikutuksia – myös miehille – sekä edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Hoivatyöhön investointi pienentää sukupuolten välisiä työllisyys- ja palkkaeroja ja mahdollisesti lisäisi myös miesten hoivapalveluiden käyttöä. Investointi hoivaan loisi työpaikkoja ja vapauttaisi myös nykyisiä ilmaisen hoivan tarjoajia ottamaan niitä vastaan työmarkkinoilla. Tämä toisi valtioille lisää verotuloja ja vähentäisi sosiaaliturvakuluja. 

Lopuksi Himmelweit keskitti ajatukset feministisen taloustieteen ytimeen talouden päämäärästä ei tavaran vaan hyvinvoinnin lisäämiseksi. Hän kehotti keskittämään aikaamme ja resurssejamme tavaran tuotannon ja kulutuksen sijaan toisistamme huolehtimiseen sekä sen opetteluun, miten voimme pitää toisistamme huolta vieläkin paremmin.

Tuulia Hakola totesi kommenttipuheenvuorossaan, että tulevaisuudessa on sekä sijoitettava että kulutettava viisaasti ja katsottava tarkasti, mihin rahaa käytetään. Vaikka ihmistä ei voi korvata hoivassa, Hakola katsoi teknologian tarjoavan uusia tutkimattomia käytäntöjä ja mahdollisuuksia hoivalle.

Katso Susan Himmelweitin esitys ja Tuulia Hakolan kommentit kokonaisuudessaan videolta täältä. Katso myös Himmelweitin esitysdiat

Helvi Kinnunen: Eri väestöryhmien taloudellisen aseman kehitys

VTM Helvi Kinnunen tarkasteli taloudellisen aseman kehitystä eri väestöryhmissä erityisesti sukupuolen, iän ja koulutustaustan mukaan Suomen Pankin tilastojen avulla. Taloudellista asemaa tarkasteltiin vuosittaisten tulojen mukaan, jotka taas riippuvat työmarkkina-asemasta ja osallistumisesta työmarkkinoille. Esityksessä tarkasteltiin miesten ja naisten työmarkkinatilannetta sen osalta, mitä potentiaalia eri väestöryhmien työllisyydellä on julkisen talouden kestävyydelle.

Kinnusen mukaan tarkasteltaessa 40 vuoden kehitystä kotitalouksien tuloissa näkyi erityisesti Suomen 1990-luvun lama ja vuoden 2008 taantuma. Vaikka vuoden 2008 taantumassa molemmilla sukupuolilla oli vaikeuksia päästä työelämään kiinni, taantuma vaikeutti erityisesti miesten kiinnittymistä työmarkkinoille. Vuoden 2008 taantumavuosina työmarkkinoille tulleen y-sukupolven miesten tulokehitys on ollut heikkoa suhteessa aikaisempiin sukupolviin ja taantuman vaikutus näkyy edelleen.

Nuorten,  2024-vuotiaiden naisten työllisyys ja tulokehitys on parempi kuin nuorten miesten. Toisena ryhmänä lähellä eläkeikää olevat, erityisesti naiset, ovat kohentaneet asemaansa työelämässä huomattavasti. Yli 55-vuotiaiden naisten osallistuminen työmarkkinoille työmarkkinoille on lisääntynyt ja he ovat saavuttaneet tuloissa miehet. Korkeakoulutuksen saaneista naisten työllisyysaste ikääntyvissä ryhmissä on jopa korkeampi kuin miesten.

Miesten ja naisten väliset tuloerot ovat nykyään suurimmillaan 3544 -vuotiailla, jolloin miesten tulot ovat korkeimmillaan. Naisten tulomaksimi on taasen siirtynyt myöhemmäksi 4555-vuotiaalle, mihin Kinnusen mukaan vaikuttaa ensisynnyttäjien iän nousu sekä koulutus.

Erityisesti nuorten peruskoulutuksen saaneiden naisten asema työelämässä on heikko: sekä työllisyys- että tuloerot ovat miehiin nähden suuret.

Erityisesti nuorten peruskoulutuksen saaneiden naisten asema työelämässä on heikko: sekä työllisyys- että tuloerot ovat miehiin nähden suuret. Tuloero näkyy erityisesti synnytysikäisten naisten kohdalla. Nuorilla koulutus vähentää tuloeroja tehokkaammin kuin vanhemmilla sukupolvilla. Palkkaero kapenee koulutusasteen noustessa ja erityisesti nuorilla tämä on nähtävissä siirryttäessä keskiasteelta korkeakouluasteelle.

Kinnusen mukaan taloudellisen taantuman aikana synnytysikäiset naiset vetäytyivät työmarkkinoilta, mikä tulee näkymään myös naisten eläkkeissä. Vaikka uran alussa ja lopussa naisista jo miehiä suurempi osuus työelämässä, juuri 3034-vuotiaiden osalta on nähtävissä naisten vähentynyt osallistuminen työmarkkinoille. Kinnunen korostikin työurien elinkaari- ja varallisuusvaikutusta, sillä lastenhoitojaksot jättävät pysyvän jäljen naisten eläkevarallisuuteen.

Tulevaisuuden työelämästä Kinnunen arvioi, että ikääntyneistä todennäköisesti aiempaa suurempi osuus on mukana työvoimassa. Nuorten osallistumista työmarkkinoille on Kinnusen mukaan vaikea ennustaa. Kinnunen piti erityisesti naisten hyvää työllisyyttä rohkaisevana, jolloin työllisyysasteen voi olettaa nousevan. Taantumassa nähty synnytysikäisten naisten osallistumisen aleneminen ei Kinnusen mukaan välttämättä ole suhdanneilmiö. Työvoimasta poistuneet ovat heikosti koulutettuja, jonka perusteella taustalla saattaa olla kannustinongelma.

Kinnusen mukaan synnytysikäisissä naisissa ja nuorissa on merkittävää potentiaalia työvoiman määrän nostamiseksi. Kinnunen summasi, että jos 2039-vuotiaiden osallistumisaste nousisi pysyvästi taantumaa edeltäneelle tasolle, työvoiman tarjonta lisääntyisi 50 000 työntekijällä. Tällöin tuotannon tason nousu lisäisi verotuloja, ja vähentäisi siten julkisen talouden kestävyysvajetta vajaalla puolella prosenttiyksiköllä, joka olisi jo huomattava vaikutus.

Jani Erola totesi kommenttipuheenvuorossaan, että naisten ja miesten tuloerot ovat pysyvä on ilmiö, joka vaatii yhteiskuntatieteellistä pohdintaa. Erolan mukaan näitä miesten ja naisten välisiä eroja myös vaikea tasoittaa. Merkittävänä muutoksena hän toi esiin sen, että Suomessa syntyvyys keskittyy entistä vahvemmin paremmin toimeentuleville ja lapsettomuuden kasvu on jatkunut. Erola kehotti pohtimaan, miten syntyvyyden vähentyminen vaikuttaa tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskuntaan ja tasa-arvoon. Pääpuheenvuorojen jälkeen yleisöstä esitettiin kysymyksiä.

Katso Helvi Kinnusen esitys ja Jani Erolan kommentit sekä yleisökysymykset kokonaisuudessaan videolta täältä. Katso myös Kinnusen esitysdiat ja Erolan kommenttipuheenvuorodiat.

Seminaarin päätteeksi neljästä asiantuntijasta muodostunut Plan F(uture) -paneeli etsi -ratkaisuja Suomelle kohti tulevaisuuden kestävää talouspolitiikkaa. Katso paneelivideo täältä.

 

Lue myös:

Kestämättömät vajeet? -seminaaripuhujien esittelyt

Tiedote: Kestämättömät vajeet? -seminaari 23.10.2017

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *