Naisten hukka ja miesten tehot?

Share Button

Autotehtailta peräisin olevaa lean-tuotantomallia sovelletaan nykyään julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Millaisia vaaroja ja mahdollisuuksia seuraa, kun ajatuksia hukan poistamisesta ja jatkuvasta kehittämisestä sovelletaan naisvaltaiseen ja muutoinkin sukupuolittuneeseen työhön?

Laura Mankki, Iiris Lehto, Eeva Jokinen ja Helena Hirvonen

Lean-tuotantomalli on työn organisoimisen malli, joka on peräisin Toyotan tehtailta. Sen ristivät leaniksi pohjoisamerikkalaiset yrityskonsultit. Leanin perustava idea on saada tuotteet ja asiakkaat virtaamaan tehokkaasti. Siksi pitää poistaa hukkaa, jota syntyy, kun asioita varastoidaan tai kun palaveerataan turhaan. Viime vuosina lean on levinnyt myös julkisiin palveluihin. Leanin ”vähemmällä enemmän” -slogan lupaa vastata vaatimukseen kustannusten hillinnästä ja samanaikaisesta asiakkaan tarpeiden huomioimisesta.

Retorisesti lean pelaa vastinpareilla, joissa toinen puoli asettuu alisteiseksi toiselle: turha ja olennainen, rutiinimainen ja luova, sotkuinen ja virtaviivainen. Mutta mitä on turha työ? Eikö luovuus edellytä jonkinlaista sotkua? Eikö esimerkiksi hoivassa rutiini nimenomaan ole olennaista?

Suomalaisista sairaaloista noin 70 prosenttia on käyttänyt tai käyttää leania. Konsulttiyritykset tarjoavat runsaasti sosiaalipalveluihin räätälöityjä koulutuspaketteja. Leanin menestys perustuu sovellettavuuteen. Ajatus on, että lean toimii kaikkialla: julkisella ja yksityisellä sektorilla, tehtaassa ja kaupassa, ylimmässä johdossa ja siivouksessa, standardityösuhteissa ja aloilla, joissa osa- ja määräaikaisuudesta on tullut yleistä.

Jos emme ole tarkkana, lean voi vahvistaa monenlaisia luutuneita sukupuolitapoja ja huonontaa niin työt kuin palvelut.

Kuten monet työn organisoimisen ja johtamisen opeista, lean vaikuttaa ensisilmäyksellä sukupuolineutraalilta. Oletettu työntekijä on fiksu ihminen, joka haluaa tehdä työnsä hyvin ja järkevästi. Enemmän raaputeltuna leanilla on kuitenkin lukuisia sukupuolivaikutuksia, joita kannattaisi arvioida osana oppiin kuuluvaa ajatusta jatkuvasta parantamisesta.

Laajan ”liinauksen” kohteena olevat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat naisvaltaisia aloja. Joka viides suomalainen nainen on töissä sote-palveluissa. Siten lean vaikuttaa sote-aloilla erityisesti naisten työhön ja työoloihin. Juuri näillä aloilla naisten koulutus on ollut ja on naisten erityinen ylpeydenaihe. Leanin ajatus itsensä jatkuvasta työssä kehittämisestä voi alentaa muodollisen koulutuksen arvoa ja pätevyysvaatimuksia.

Ranskassa yritys liinata julkiset oikeuspalvelut kaatui vahvan ammattikunnan vastustukseen. Juristit eivät halunneet konsultteja kertomaan, miten heidän tulee työnsä tehdä. Sote-ammatit eivät ole yhtä vahvoja ja arvostettuja, ja siksi niiden arvovaltaa voi olla helpompi ohentaa.

Uusi tilanne voi muuttaa ammatillisia luottamus- ja yhteistyösuhteita myös hyvään suuntaan, jos resurssit jakaantuvat tasaisesti eri ammattiryhmien välille. Esimerkiksi organisaation sisältä koulutettavat lean-agentit näyttävät olevan usein naisia, ja tätä kautta voisi olettaa (nais)ammattien tiedon tulevan suoraan ja välittymättä käyttöön.

Organisaatioilla on uudistuksista huolimatta tai välittömän innostumisvaiheen jälkeen taipumus palata vanhaan tapaan – ja siten myös sukupuolitapaan. Leanin hukkapuolet yhdistyvät helposti naisiin ja tehopuolet miehiin, jos tapaisuus kytkeytyy päälle.

Keskeisiä välineitä leanissa ovat nimittäin tulos- ja prosessimittarit. Ajatellaan, että jos jotain voidaan mitata, sitä voidaan myös tehostaa. Sote-alan työt ovat tyypillisesti läsnäoloa, hoivaa, tukea, muuttuvien asioiden – virtausten, jos halutaan – yhteen sovittamista. Ne eivät usein näy lainkaan ja niitä on muutenkin vaikeaa mitata. Ne ovat usein aliarvostettuja, naistapaisia ylläpitotöitä: kuurausta, köksäystä ja kaitsemista. Näistä naisten tekemistä töistä näyttäisi siis löytyvän paljon turhaa toistoa ja tehotonta ajankäyttöä. Miestapaiset konsultoimiseen, komentamiseen ja kuljettamiseen liittyvät työt taas näyttävät tehokkailta.

Sote-alalla työskentelevät naiset raportoivat työhyvinvoinnin ja jaksamisen heikentymisestä. Tämä voi osaltaan houkutella lean-opin soveltamiseen, sillä se lupaa muuttaa työnteon kulttuuria. Ei ole sama, millaisella sovelluksella julkisen sektorin työkulttuuria pyritään muuttamaan. Jos emme ole tarkkana, lean voi vahvistaa monenlaisia luutuneita sukupuolitapoja ja huonontaa niin työt kuin palvelut. Jos maltamme ottaa sukupuolivaikutusten arvioimisen osaksi arkista työtä, lean voi auttaa meitä sukupuoliystävällisen työkulttuurin luomisessa.

YTM Laura Mankki viimeistelee väitöskirjaansa, joka käsittelee sukupuolta, etnisyyttä ja luokkaa palvelusektorilla toimivien maahanmuuttajien näkökulmasta. YTM Iiris Lehto viimeistelee väitöskirjaansa projektihoivasta eli projekteissa toteutettavasta sosiaalipalvelusta. Professori Eeva Jokinen on tutkinut hoivaa, sukupuolta ja arkista toimijuutta. Yliopistonlehtori Helena Hirvonen on tehnyt väitöskirjan hyvinvointityön muutoksista julkisella sektorilla ja tutkinut työtä, hoivaa ja teknologiaa. He muodostavat yhteiskuntapoliittisen tutkimusryhmän, jossa tarkastellaan leania feministisestä ja kulttuurisosiologisesta näkökulmasta.

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *