Taloustieteellisen keskustelun portinvartijat

Share Button

Jemima Repon nykypolitiikkaa ohjaavaa ‘beckeriläisyyttä’ käsittelevästä kirjoituksesta kimmonnut keskustelu pursui yli äyräidensä, kun ei-taloustieteilijöitä suositeltiin osallistumaan taloustieteen peruskurssille. Keskustelun sävy oli kummallinen, sillä Becker vaikuttaa tieteenalat ylittävältä taloustieteilijältä, joka suhtautui myötämielisesti esimerkiksi Foucault’n tulkintoihin.

Mona Mannevuo

 

 

 

 

 

Jemima Repon nykypolitiikkaa ohjaavaa ‘beckeriläisyyttä’ käsittelevä kirjoitus herätti viime syyskuussa kiivaan twitter-keskustelun. Repon Becker-tulkinnasta alkanut keskustelu töksähti nopeasti sävyltään ylimieliseen tieteiden välisten hierarkioiden rakentamiseen, jossa ei-taloustieteilijöitä kehotettiin osallistumaan taloustieteen peruskurssille.

Keskustelu henkilöityi Repoon ja hänen koulutukseensa kummallisella tavalla. Taloustieteilijöiden mukaan Repo osoittaa tietämättömyytensä muun muassa käyttämällä sanoja eri tavalla kuin Becker. Repo vastasi kritiikkiin tulkintansa perustuvan filosofi Michel Foucault’n kirjoituksiin. Tähän Heikki Pursiainen parahti: ‘Foucault on väärässä’. Mutta onko Beckerin ‘oikein’ tulkitsemiseen olemassa opaskirja, jonka sääntöjä ei saa rikkoa?

Kirjoituksissaan Becker vaikuttaa taloustieteilijältä, joka on kiinnostunut omasta näkökulmastaan yhdistelemään monia tieteenaloja. Teoksen The Economic Approach to Human Behavior (1976) johdannossa Becker toteaa, että hänen ajatteluaan on toisinaan mahdotonta erottaa sosiologiasta, psykologiasta tai antropologiasta. Tarinan edetessä Becker keskustelee lukuisten teoreetikkojen, kuten Marxin, Freudin ja Benthamin kanssa. Becker lähestyy lavealla pensselillä lukuisia ihmiselämän osa-alueita parinvalinnasta itsemurhiin, joten voisi ajatella, että hänen kirjoituksensa suorastaan kutsuvat kulttuurintutkijoita tarkastelemaan niitä.

Nobel-puheessaan Becker (1993) toteaa, että hän tarjoaa metodin, jonka avulla on mahdollista edetä mikrotasolta (yksilö) makrotasolle (yhteiskunta). Näin voidaan todeta, miten asiat ovat sen sijaan, että pohdittaisiin miten asioiden tulisi olla. Beckerin mukaan hänen metodinsa ei sisällä oletuksia itsekkäistä yksilöistä – kuten vaikkapa marxilainen teoria – ja siksi se toimii tietoon perustuvassa päätöksenteossa. Beckeriläinen metodi on myös empiirinen: sen avulla voi vertailla laajoja aineistoja.

Tiedon tuottaminen on aina tulkintaa, johon vaikuttavat arvot, kokemukset ja tavoitteet.

Tietoon perustuva päätöksenteko on lause, jota nykypolitiikassa hoetaan tavan takaa. Yleistetty tieto yksittäisten ihmisten käytöksestä saati siitä johdettava politiikka ei kuitenkaan ole objektiivista. Tiedon tuottaminen on aina tulkintaa, johon vaikuttavat arvot, kokemukset ja tavoitteet. Tietoon perustuvaan päätöksentekoon ei voi suhtautua kuvauksena siitä, miten asiat ovat, vaan se on väline, jolla etsitään keinoja asioiden muuttamiseksi toivottuun suuntaan.

Kriittinen keskustelu ihmisten käyttäytymisen tutkimiseen liittyvistä taloustieteellisistä malleista on ajankohtainen, sillä niitä on viime vuosina suositeltu poliittisen päätöksenteon tueksi. Esimerkiksi Valtioneuvoston Design for Government  -hanke ehdottaa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi käyttäytymis(talous)tieteeseen perustuvia kokeiluja. Myös perustulokokeilun  kenttäkoeasetelma on käyttäytymistaloustieteellinen sovellus. Ihmisten käyttäytymiseen liittyvien taloustieteellisten mallien tullessa kotimaan politiikkaan taloustieteilijöiden on sopeuduttava siihen, että keskusteluun osallistuvat myös ne, joilla on taloustieteen peruskurssi käymättä.

Entäs sitten Foucault – tulkitseeko hän Beckeriä väärin? Foucault’n ja Beckerin suhde on askarruttanut politiikan- ja kulttuurintutkijoita vuosia. Vuonna 2012 aiheesta järjestettiin Chicagon yliopistossa poliittisen teorian seminaari, johon osallistui myös Becker. Seminaarin yhteydessä Becker totesi Foucault’n työstä: “I like most of it, and I do not disagree with much. I also cannot tell whether Foucault is disagreeing with me.”

Beckerin mukaan Foucault ei toisin sanoen ole kauhean väärässä. Toisaalta, ilman kontekstia Foucault’n analyysiä on hankala tulkita – ja kontekstin luominen ja valitseminen on jo itsessään argumentin rakentamista, eli tulkintaa. Kyse on siis tulkinnan kehistä, joita ei ole erityisen mielekästä nimittää yksiselitteisesti oikeiksi tai vääriksi.

Parhaimmillaan tieteenalat ylittävä keskustelu on avointa ja uteliasta, sillä keskustelijat yrittävät hyväksyä tai ainakin ymmärtää toistensa lähtökohdat.

Parhaimmillaan tieteenalat ylittävä keskustelu on avointa ja uteliasta, sillä keskustelijat yrittävät hyväksyä tai ainakin ymmärtää toistensa lähtökohdat. Väitelleiden ihmisten koulutustaustan kyseenalaistaminen saatikka portinvartijana toimiminen ei kuulu tällaiseen ajatustenvaihtoon. Ajatuspoliiseja tarvitaan vielä vähemmän silloin, kun kyse on teorioista ja metodeista, joita käytetään poliittisen päätöksenteon tukena.  

Mona Mannevuo työskentelee tutkijatohtorina Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella.

Lähteet:

Becker, Gary (1993) Nobel lecture: The economic way of looking at behavior. Journal of Political Economy 101(3): 385-409.

Becker, Gary (1976) The Economic Approach to Human Behavior. Chicago: University of Chicago Press.   

Becker, Gary & Ewald, François & Harcourt, Bernard (2012) American neoliberalism and Michel Foucault’s 1979 Birth of Biopolitics lectures. Working Paper No. 614, Coase-Sandor Institute for Law and Economics.

Korjaus: kirjoituksessa oli huolimattomuusvirhe, jonka mukaan Beckerin metodi olisi käyttäytymistaloustieteellinen. Virhe on nyt korjattu. Kiitos erityisesti Allan Seurille palautteesta!

Lue myös:

Valinnan vankeja?

Symposium: Perustulo ja sukupuolten tasa-arvo

Share Button

Kommentit

  1. Terminologinen seikka, jonka huomioiminen ehkä helpottaisi tieteenalojen välistä vuoropuhelua: sanalla ”käyttäytymistaloustiede” viitataan yleensä behavioral economicsiin (ks. esim. Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Behavioristinen_taloustiede). Becker ei Nobel-puheessaan puhu tästä, ja ainakin taloustieteen piirissä Beckerin lähestymistapa ja käyttäytymistaloustiede nähdään usein vastakkaisina (ks. esim. rikollisuutta koskeva taloustieteellinen tutkimus: http://elliottash.com/wp-content/uploads/2013/08/VanWinden-Ash-2012-RLE.pdf). Becker itse kommentoi käyttäytymistaloustiedettä mm. tässä haastattelussa: https://www.minneapolisfed.org/publications/the-region/interview-with-gary-becker

  2. Tekstin perusteella näyttää vähän siltä, ettei Beckerin tutkimusta ole vieläkään luettu.

  3. Ei kukaan pysty toimimaan portinvartijana nykyisin. Sana on vapaa. Paitsi jos vartioitava erityisesti provosoi vartijaa vartioimaan. Jos kehotetaan menemään peruskurssille niin ei siihen kannatta takertua vaan jatkaa laadukkaan sisällön tuottamista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *