Tarinoita globalisaatiopelistä

Share Button

Yhteiskunta jaetaan voittajiin ja häviäjiin. Ilmiöiden monisyisempää tarkastelua tarvitaan myös Suomessa. Kuka globalisaation peliä pelaa?

Tiina Vaittinen (YTM, BscEcon)

Muukalaisviha kumpuaa köyhtymisestä, Heikki Hiilamo [http://www.hs.fi/sunnuntai/a1455249808686] kirjoittaa (HS 14.2.2016). Hiilamoa monisyisemmin ilmiötä on analysoinyt Imogen Tyler kirjassaan Revolting subjects. Tylerin mukaan uusliberaali valtio luo yhteiskunnan rajamaille erilaisia hylkiökategorioita, kuten valkoinen köyhälistö, irtolaiset, nuoret työttömät miehet ja turvapaikanhakijat. Myös Hiilamo rakentaa kirjoituksessaan tällaisia hahmoja.

Tylerin mukaan hylkiöhahmot esitetään toistuvasti häviäjinä ja kansantalouden syöpäläisinä, joiden ruotuun saamisella perustellaan tiukkaa talouskuripolitiikkaa. Talouden korjaussarjaan kuuluu tällöin muun muassa vastikkeellinen sosiaaliturva, kaupunkien siivoaminen irtolaisista sekä turvapaikanhakijoiden säilöönotto. Näiden palvelujen tuottaminen ulkoistetaan monikansallisille veroja vältteleville yrityksille, kuten turvallisuusyritys G4S:lle. Yhteiskunta jaetaan häviäjiin ja voittajiin, julkistalouden rahat valuvat ulkoistusten kautta veroparatiiseihin.

Kuulostaako tutulta? Ilmiön monisyisempi tarkastelu olisi tarpeen myös Suomessa.
Globaalitalouden tutkijana huomioni kiinnittyy myös Hiilamon globalisaatiokäsitykseen: Globalisaatio on peli, jossa duunari on kielitaidoton ja matkustamiseen kykenemätön häviäjä. Koulutetut ovat voittajia, jotka pääsevät kosketuksiin oikeanlaisten maahanmuuttajien kanssa. Onko globalisaatio tällainen peli? Kuka sitä pelaa? Missä?

Jos globalisaatio on peli, sitä pelataan myös Suomessa. Se ei ole ulkoa tuleva voima, johon Suomi vain sopeutuu. Myös Suomi muokkaa globalisaatiota. Vanheneva väestömme synnyttää jo nyt globaalia muuttoliikettä, kun rekrytointiyritykset tuovat Suomeen korkeakoulutettua työvoimaa matalasti palkattuun hoivatyöhön. Huoltosuhde heikkenee, mutta silti näiden Suomen työvoimavajetta paikkaavien ulkomaalaisten ei anneta tuoda lapsiaan Suomeen.

Hoivateollisuus kukoistaa osana globaaleja markkinoita. Ylikansalliset yritykset valtaavat markkinoistettua hoiva-alaa. Palveluja ostavat kunnat sekä palvelutuotteita, kuten WC-käyntejä, ostava vanhus; hoivateollisuuden voitot kotiutetaan veroparatiiseihin. Palveluja leikataan, koska julkinen sektori köyhtyy. Kukaan ei silti vaivaudu seuraamaan hoivateollisuuden rahavirtoja ja sitä, miten ne kiertävät kansantaloudessa – tai siitä ulos.
Jos talouspuhe edes joskus käännettäisiin vientitaloudesta toisenlaisiin globaalitalouden kenttiin, päästäisiin tällaisiin kysymyksiin: Miten vanhustyötä tekevä hoivaduunari sijoittuu globalisaatiopelissä? Entä yöllisestä WC-käynnistään hoivayritykselle maksava vanhus tai Suomeen hoivateollisuuden tuontitavarana saapunut filippiiniläinen hoitaja?

Tiina Vaittinen (YTM, BscEcon) työskentelee nuorempana tutkijana ja viimeistelee hoivan globaalitaloutta käsittelevää väitöskirjaa Tampereen yliopistossa.

Lue myös:

Tyytymättömyyden suunnat

Share Button

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *