Valtiontaloudessa pitää olla tilaa tasa-arvolle

Share Button

Sukupuolitietoinen budjetointi on tapa tuoda ihmiset takaisin talouspolitiikan ja budjettiprosessien keskiöön, paikalle, josta talouskasvun, kilpailukyvyn ja hyvän luottoluokituksen tavoittelu on heidät karkottanut.

Tasaarvovaje_yhteiskuvaWEB

 

 

 

 

 

 

 

Julkisuudessa on viimeisen vuoden aikana toistuvasti keskusteltu Juha Sipilän hallituksen leikkausten, reformien ja kilpailukykyä lisäävien toimenpiteiden sukupuolivaikutuksista. On selvää, että mikäli hallitus on vakavasti sitoutunut tasa-arvon edistämiseen, sen on tehtävä talouspolitiikkaa, joka huomioi miesten ja naisten eriävät asemat yhteiskunnassa. Niin naisjärjestöt kuin tutkijatkin ovat korostaneet, että päämäärä saavutetaan sukupuolivaikutusten arvioinnin kautta.

Sukupuolitietoisesta budjetoinnista on Suomessa sen sijaan keskusteltu paljon vähemmän, vaikka se onkin maailmalla tunnettu menetelmä integroida sukupuolinäkökulma valtiontalouteen ja vaikka valtionhallinnossa on tehty työtä sukupuolinäkökulman sisällyttämiseksi budjettiprosessiin jo pitkään.

Sukupuolitietoinen budjetointi voi olla keino varmistaa, että tasa-arvopoliittiset tavoitteet ovat osa kaikkien ministeriöiden toimintaa

Sukupuolitietoisen budjetoinnin alla tehdään maailmalla hyvin erilaisia toimia. Kyse voi olla tasa-arvon edistämiseen käytettyjen varojen jäljittämisestä, budjettien sukupuolivaikutusten analysoinnista tai budjettiprosessin muuttamisesta niin että tasa-arvolle löytyy tilaa. Sukupuolitietoinen budjetointi voi olla keino varmistaa, että tasa-arvopoliittiset tavoitteet ovat osa kaikkien ministeriöiden toimintaa, kuten Ruotsissa. Voidaan myös poimia tiettyjä valtion budjetin avainalueita analysoitavaksi ja muutettavaksi, kuten Meksikossa on tehty.

Nyt olisi hyvä hetki kehittää menetelmää Suomessa. Kansalaisyhteiskunnan toimijat – tutkijat, feministit, naisjärjestöt, AY-liike – ovat mobilisoituneet talouteen ja sukupuoleen liittyvissä kysymyksissä. Syyskuussa 2015 järjestetyssä hallituksen tasa-arvo-ohjelmatyöpajassa budjetin sukupuolivaikutusten arviointi nähtiin yhtenä keskeisenä tavoitteena tulevalle hallituskaudelle. Myös eduskunnassa on keskusteltu aiheesta, ja se on näkynyt mediassa ennennäkemättömällä tavalla. Kansalaisyhteiskunnan ja parlamentin mukanaolo on tärkeää sukupuolitietoisen budjetoinnin lanseeraamiselle ja toimeenpanolle.

Halua selvästi on. Otetaan se siis käyttöön.

Menetelmä olisi helppo myydä, koska se istuu hyvin moniin hallituksen lanseeraamiin ajatuksiin kuten kokeilukulttuuriin, tietoon päätöksenteon pohjana ja julkisten varojen käytön tehokkuuteen.

Olennainen kysymys on, onko tavoitteena avata silmät budjetin sukupuolivaikutuksille, vai halutaanko toteuttaa todellinen muutos tavassa, jolla julkiset tulot ja menot jaetaan.

Mutta löytyykö sukupuolitietoisen budjetoinnin edistämiseen poliittista halua valtionvarainministeriöstä ja budjettivastuussa olevilta virkamiehiltä? Voidaanko esille kaivaa syvempi tarkoitus ilman että perusteeksi tarjotaan pelkkää tehokkuuden edistämistä? Löytyykö halua edistää sukupuolitietoisuutta muutosstrategiana, jonka päämääränä on tasa-arvoisempi ja välittävämpi yhteiskunta?

Olennainen kysymys on, onko tavoitteena avata silmät budjetin sukupuolivaikutuksille, vai halutaanko toteuttaa todellinen muutos tavassa, jolla julkiset tulot ja menot jaetaan. Kun mukana on poliittisia toimijoita laaja-alaisesti, sukupuolitietoinen budjetointi ei typisty hallinnon sisäiseksi hallinnolliseksi toimenpiteeksi.

Sukupuolitietoinen budjetointi leikkauspolitiikan ja talouskurin aikaan

Ei riitä, että sukupuolitietoista budjetointia toteutetaan mikrotasolla; että katsotaan resurssien jakautumista tai tasa-arvotyöhön käytettävää rahaa ministeriöittäin tai tietyillä politiikka-aloilla. Makrotason – julkisten menojen leikkausten, verotukseen liittyvien päätösten sekä talouskasvun ja kilpailukyvyn strategioiden – tulee olla mukana. Ne rajoittavat resurssien jakoa eri aloilla ja saattavat negatiivisilla vaikutuksillaan jättää pienet edistysaskeleet varjoonsa. Erityisesti leikkauspolitiikan ja talouskurin aikaan makrotaso on tärkeä.

Sukupuolitietoisen budjetoinnin tulee olla koko hallituksen asia. Ei riitä, että ministeriöt tarkastelevat resurssien jakoa omalla hallinnonalallaan. Sukupuolinäkökulman tulee olla mukana silloin, kun tehdään keskipitkän ja pitkän tähtäimen suunnitelmia, kuten silloinkin, kun tehdään ennusteita talouden tilan kehittymisestä.

Kyseessä ei ole helppo harjoitus, sillä ongelma on syvemmällä kuin sukupuolisokeissa poliittisissa päätöksissä ja niiden takana piilevissä arvoissa ja ideologioissa. Ongelma on talouspolitiikkaa ohjaavassa taloustieteellisessä ajattelussa. Sukupuoli ei ole valtavirtataloustieteessä relevantti tekijä, mutta ekonomien näkemykset taloudesta, yhteiskunnasta ja ihmisistä perustuvat sukupuolittuneille taustaoletuksille – esimerkiksi juuri palkattoman työn ja hoivan ohittamiselle. Tarvitaan siis uudenlaista tietopohjaa. Feminististä talousajattelua pitäisi jalkauttaa valtionhallintoon.

Sukupuolitietoinen budjetointi on yksi tapa laajentaa julkista ja poliittista keskustelua taloudesta sekä tuoda uutta tietoa ja uusia toimijoita mukaan talouspoliittiseen päätöksentekoon.

Taloudesta on tärkeä puhua monesta eri näkökulmasta. Taloudesta keskustelu ja vaihtoehtojen esittäminen ei ole taloustieteilijöiden tai valtionvarainministeriöiden virkamiesten yksinoikeus. Sukupuolitietoinen budjetointi on yksi tapa laajentaa julkista ja poliittista keskustelua taloudesta sekä tuoda uutta tietoa ja uusia toimijoita mukaan talouspoliittiseen päätöksentekoon.

Se on myös tapa tuoda ihmiset takaisin talouspolitiikan ja budjettiprosessien keskiöön, paikalle, josta talouskasvun, kilpailukyvyn ja hyvän luottoluokituksen tavoittelu on heidät karkoittanut. Valtion taloudenpidossa tulee olla tilaa tasa-arvolle ja oikeudenmukaisuudelle ja ihmisten hyvinvoinnille – sekä “meidän” että “muiden”.

Kun hallitus pohtii kehysriihessä lisäleikkauksia ja viilaa talouspoliittista strategiaansa, sen on otettava huomioon ihmiset numeroiden takana ja ymmärrettävä, että sukupuoli on keskeinen suomalaista yhteiskuntaa jäsentävä tekijä.

Jos hallitus on kiinnostunut työllisyyden lisäämisestä, sen pitäisi olla erityisen kiinnostunut äitien ansiotyöstä, toisin sanoen päivähoidosta, vanhempainvapaajärjestelmän ja kotihoidontuen uudistamisesta ja työn ja perheen yhteensovittamisesta. Sen sijaan hallituksen leikkauspäätökset ovat heikentäneet naisten työnteon edellytyksiä. Tarvitaan siis talouspoliittista täyskäännöstä.

Leikkauksiin keskittyvä talouspolitiikka typistää ihmiset kulueriksi. Suomi on kuitenkin sitoutunut EU-tasolla vähentämään köyhien määrää 150 0000:lla vuoteen 2020 mennessä. Jos hallitus on kiinnostunut köyhyyden vähentämisestä, sen pitäisi olla kiinnostunut kansaneläkeläisistä ja yksinhuoltajaperheistä. Sen sijaan julkisten palveluiden ja etuuksien leikkaukset tutkimusten perusteella rasittavat erityisesti näitä valtaosin naisista koostuvia ryhmiä.

Lue myös:

Tasa-arvo tyhjenee sukupuolesta

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *