Matalapalkasta halvempaan työhön?

Share Button

Hallitus ilmoitti 12.4 valmistelevansa muutoksia työttömyysturvaan, joilla kannustetaan itsensä työllistämiseen. Valmistelu on kesken, mutta jotain voi sanoa toimintaympäristöstä, johon kansaa kannustetaan.

Anu Suoranta (VTT)

Itsensä työllistäminen tarkoittaa palkkatyösuhteen ulkopuolella työllistymistä. Samalla se tarkoittaa myös palkkatyösuhteeseen kytkettyjen oikeuksien ja sosiaalisen turvan mekanismien ulkopuolella oloa ja esimerkiksi työn hinnasta kukin sopii yksin.

Itsensä työllistäminen läpäisee työmarkkinat. Oikeastaan mitä tahansa ammattia voi harjoittaa palkkatyösuhteen ulkopuolella, joko omavalintaisesti tai vaihtoehtojen puutteessa. Itsensä työllistämisen työn tarkoitus ei ole kasvuyrittäminen ja voitontavoittelu, vaan toimeentulon hankinta.

Palkansaajanaiset tienaavat miehiä vähemmän ja niin myös itsensätyöllistäjänaiset tienaavat miehiä vähemmän.

Vilkaisu itsensä työllistäjien tulorakenteeseen nostattaa huolen ja toisenkin. Ensinnäkin kaikkiaan itsensä työllistäjien käytettävissä olevat tulot ovat palkansaajiin verrattuna merkittävästi pienemmät. Työn tekemisen muoto itsessään näyttää pudottavan tuloja. Toiseksi itsensä työllistäjien tulorakenne toistaa palkkatyöntekijöiden sukupuolten marssijärjestystä. Palkansaajanaiset tienaavat miehiä vähemmän ja niin myös itsensätyöllistäjänaiset tienaavat miehiä vähemmän.

Matalapalkkanaisten rinnalla tekee jo nyt työtä vielä matalammin tienaavien itsensätyöllistäjien joukko, jossa sielläkin kaikkein vähiten tienaavien osassa naisilla on enemmistö.

Hallituksen kannustus itsensätyöllistämiseen tulee kovasti karuksi sillä havainnolla, että itsensätyöllistäjänaisista peräti puolet sijoittuu alimpaan tuloviidennekseen. Kokoaikatyötä tekevien itsensätyöllistäjänaisten käytettävissä olevien (v. 2012) rahavuositulojen mediaani oli 18 700 € eli kuukaudessa 1558 € (palkansaajanaisilla 25 900 €/vuosi). Voidaan todeta, että matalapalkkanaisten rinnalla tekee jo nyt työtä vielä matalammin tienaavien itsensätyöllistäjien joukko, jossa sielläkin kaikkein vähiten tienaavien osassa naisilla on enemmistö.

Onko hallitus arvioinut itsensätyöllistämisen kannustamisen sukupuolivaikutuksia?

Hallitus liittää itsensätyöllistäjien aseman parantamisen työttömyysturvaan. Tällä logiikalla jää kuitenkin koskematta työn hinnoittelu. On kysyttävä rakentaako hallitus kannusteita nimenomaan työtätekevien köyhyyteen? Onko hallitus arvioinut itsensätyöllistämisen kannustamisen sukupuolivaikutuksia? Onko itsensätyöllistämisen helpottamisen taustalla ajatus työn hinnan halventamisesta? Mikäli hallitus haluaisi rakentaa työtä, jolla tulee toimeen, niin siihen voi kaivaa työkaluksi työlainsäädännöstä kollektiivisen neuvotteluoikeuden laajentamisen itsensätyöllistäjille.

Anu Suoranta (VTT) työskentelee tutkijana Helsingin yliopistossa (Koneen säätiö).

Lue myös:

Jäämme odottamaan

Share Button

Kommentit

  1. Isket asian ytimeen. Olen työllistänyt itseäni 20 vuotta enemmän päätoimisesti kuin löhönnyt odottamassa luukulta rahaa, joka on sinällään ollut hyvä hätävara huonoille kuukausille. Tähän asti se on ollut sallittua ja kannustettua etsiä töitä itse, kun niitä ei alallani muuten mitenkään ole. Siihen kannustettiin ja koulutettiin 90-luvulta lähtien, että luo itsellesi työ ja laskututa sotuineen laskutuspalvelun kautta ja työllistä itsesi laillisesti kaikki lakisääteiset kulut maksaen. Sitä tehden on kaikilla aloilla nykyään meitä. Uusi TTL (12/2015) avasi portit TE-keskusten vapaammille tulkinnoille ja portit yrittäjyyden suuntaan tyrkkäämiseen. Näen, että taustalla on raju työllisyystilastojen siivoaminen, mutta varsinaista tuottavuusloikkaa ei tällä tavalla saavuteta. Hallituksen toiminta ei kannusta työhön, ehkä yrittää patistaa ja pakottaa, mutta ei kannusta positiivisesti vaan iskee kapuloita itseään työllistävän ja sitä yrittävän elämään. Huonosti valmisteltuja lakeja, jotka aiheuttava TE-keskustenkin väelle lisää töitä ja sekaannusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *