Sukupuolivaikutusten juonikkuus

Share Button

Sukupuolivaikutusten arviointi ei ole pelkästään hyvän tahdon kysymys ja taistelua tiedostajien ja taantumuksen välillä. Yhteiskunnallisten uudistusten sukupuolivaikutukset ovat monimutkaisia ja kiistanalaisia. Tasa-arvon edistäminen edellyttää paitsi vahvaa hyvää tahtoa myös kylmäpäistä analyysiä siitä, miten markkinatalous toimii.

Juhana Vartiainen (VTT)

JuhanaVartiainen-2015-official_b
Tasa-arvovaje-hankkeen pyrkimys on ansiokas ja kunnianhimoinen. Tarkoitus on luoda ja välittää tutkimustietoon nojautuvia asiantuntijakommentteja, jotka valaisevat ajankohtaisten uudistusten ja lainsäädäntöhankkeiden vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon. En voisi olla pyrkimyksestä enemmän samaa mieltä. Sukupuolivaikutusten arviointi eli “suvaus” on lainvalmistelun velvollisuus jo nyt, mutta jo valmistelun monimutkaisuus ja kiire johtavat helposti tämän näkökulman laiminlyöntiin — vaikka virkamiesten ja hallituksen parissa olisi tasa-arvoasialle hyvää tahtoakin.

Sukupuolivaikutusten arviointi eli “suvaus” on lainvalmistelun velvollisuus jo nyt, mutta jo valmistelun monimutkaisuus ja kiire johtavat helposti tämän näkökulman laiminlyöntiin,

Sukupuolivaikutusten arviointi ei kuitenkaan ole pelkästään hyvän tahdon kysymys ja taistelua tiedostajien ja taantumuksen välillä. Yhteiskunnallisten uudistusten sukupuolivaikutukset ovat monimutkaisia ja kiistanalaisia. Poliittisen päättäjän näkökulmasta se “suvaus”, jota eduskunnassa peräänkuulutetaan, on usein naivia ja yksipuolista. Yleensä arviointi kohdistuu siihen, miten erilaiset uudistukset suoraan vaikuttavat naisten ja miesten tuloihin, ilman analyysiä siitä, miten samojen uudistusten käynnistämät käyttäytymismuutokset ja markkinoiden muutokset lopulta muovaavat sukupuolten asemaa.

Tällaisesta komentotalouden tarkastelukulmasta käsin monet nyt vireillä olevat tai puheena olevan uudistukset näyttävätkin tasa-arvon vastaisilta tai peräti naisvihamielisiltä. Esimerkiksi vastikään säädetty vanhempainvapaalla kertyvän lomaoikeuden rajaaminen 6 kuukauteen kohtelee naisia ankarammin kuin miehiä, koska naisilla on yhteensä enemmän vanhempainvapaapäiviä ja heidän menetyksensä rajauksen vuoksi muodostuu suuremmaksi. Niinpä lakimuutosta onkin sanottu tasa-arvon vastaiseksi. Tässä unohtuu kuitenkin helposti se, että sama uudistus alentaa naisen palkkaamisesta työnantajalle koituvaa kustannusta enemmän kuin miehen. Se tekee naisesta yrityksen näkökulmasta houkuttelevamman palkattavan, ja kaventaa siis (pikkuisen) nykysysteemissä piilevää naisten työllistymistä haittaavaa epäsymmetriaa.

Toinen esimerkki on vaikkapa monissa työehtosopimuksissa taattu täysi palkka naisille myös äitiyslomakuukausien ajalta. Se kuulostaa hienolta saavutetulta edulta, mutta kallistaa yritysten rekrytointi- ja ylennystilanteissa vaa’an ilman muuta miesten hyväksi. Silloin kun markkinatalous ja kilpailu toimivat hyvin, yritykset roikkuvat jatkuvasti kannattavuuden rajamailla. Silloin voi olla paljonkin merkitystä sillä, mikä on työntekijän aiheuttama odotettavissa oleva työvoimakustannus. Koska mies ei tule raskaaksi eikä käytä äitiyslomaa, yritys ei joudu maksamaan sellaisista miestyöntekijän kuukausista, joilta se ei saa lainkaan työpanosta.

Ajatellaanpa vielä sellaista radikaalia uudistusta, joka varmasti kaikkein tehokkaimmin lisäisi sukupuolten tasa-arvoa ja parantaisi naisten asemaa: kotihoidon tuen lopettaminen ja säästyvien resurssien käyttäminen vanhempainlomien parantamiseen niin, että miehille olisi nykyistä laajempi pakollinen osuus.

Juuri taloustieteen pohjalta on mielestäni mahdollista ymmärtää, miten markkinatalous ja perhevastuiden epätasainen jakautuminen yhdessä tuottavat ja uusintavat yhteiskunnan epäsymmetrisen työnjaon.

Naivi suvausmenetelmä johtaisi siihen, että naisvihamielisyyden indikaattorit hehkuisivat niin punaisella kuin voivat. Merkitsisihän se todella mittavaa naisten saamien tulonsiirtojen leikkausta. Silti se kohentaisi tasa-arvoa tehokkaammin kuin mikään muu. Pienten lasten äidit hakeutuisivat paljon nopeammin takaisin työelämään, heidän työuransa rakentuisivat pidemmiksi ja yhtenäisemmiksi, heidän urakehityksensä paranisi, eläkkeet kohenisivat ja työnantajat ottaisivat nuoret naiset paljon nykyistä vakavammin työnhakijoina. Tällaisin perustein Ruotsissa juuri lopetettiin kotihoidon tuki kokonaan, ja päätöstä tukivat hallituspuolueiden lisäksi myös Ruotsin keskustapuolue ja liberaalinen kansanpuolue.

Mitä opimme tästä? Tasa-arvon edistäminen edellyttää paitsi vahvaa hyvää tahtoa myös kylmäpäistä analyysiä siitä miten markkinatalous toimii. Siksi haluaisin kannustaa tasa-arvovaje-hankettakin näkemään taloustieteen — eli juuri sen paikoin parjatunkin “uusklassisen taloustieteen” — nimenomaan liittolaisenaan eikä vihollisenaan. Juuri taloustieteen pohjalta on mielestäni mahdollista ymmärtää, miten markkinatalous ja perhevastuiden epätasainen jakautuminen yhdessä tuottavat ja uusintavat yhteiskunnan epäsymmetrisen työnjaon, joka merkitsee naisten keskimäärin heikompaa tulotasoa läpi elämänkaaren.

Ero sukupuolten roolituksessa ei riipu vain pariskunnan käyttäytymisestä, vaan se vahvistuu työnantajien käyttäytymisessa ja markkinamekanismien pyörteessä.

Mikroekonometrisista aineistoista tiedämme, että nuoret miehet ja naiset aloittavat uransa jokseenkin samalla tavalla. Vasta lasten syntyminen “luo” työmarkkinoiden havaittavat sukupuolierot. Perheen perustaminen edistää miesten uraa ja palkkaa, naisilla käy päinvastoin. Tämä on kovin järkeenkäypää. Tässä vaiheessa nainen ja mies erikoistuvat, mies ansaintaan ja nainen perheeseen. Erikoistuminen jatkuu läpi elämän ja vahvistaa itseään. Koska nainen oppii kodin ja hoivan taidot paremmin, häneen turvataan myös kun lapsi sairastuu ja kun myöhemmin ehkä hoidetaan omia vanhempia. Vastaavasti mies erikoistuu ansaintaan ja työuraan.

Ero sukupuolten roolituksessa ei riipu vain pariskunnan käyttäytymisestä, vaan se vahvistuu työnantajien käyttäytymisessa ja markkinamekanismien pyörteessä. Työnantajan näkökulmasta mies on varmempi valinta kun rekrytoidaan ja ylennetään, koska mies on suuremmalla todennäköisyydellä valmis uhraamaan elämäänsä työlleen eikä hänen uransa ole perhevastuiden vuoksi yhtä katkonainen kuin naisten. Nämä työnantajien asenteet rajaavat sitäpaitsi sellaistenkin naisten työuraa, joilla ei ole aikomustakaan olla kotinsa hengettäriä vaan satsata miesten lailla ensisijaisesti työuraansa. Työnantajahan ei voi etukäteen tietää, ketkä nuoret naiset ovat tällaisia.

Taloustieteellisessä tutkimuksessa näitä mekanismeja on valaistu jo kauan. Sherwin Rosen ja Edward Lazear osoittivat vuonna 1990 julkaistussa artikkelissaan, miten naisten työuran katkonaisuus johtaa markkinataloudessa siihen, että naisten työsuorituksen on oltava miesten suoritusta parempi, jotta naiset ylenisivät vaativampiin tehtäviin. Minulla oli ilo todentaa tätä teoriaa Suomen metalliteollisuuden osalta Tuomas Pekkarisen kanssa laatimassani tutkimuksessa.

Feministinen taloustiede ponnistaa vankasti uusklassisen taloustieteen pohjalta, mutta laajentaa ja muuttaa sitä kiinnostavalla tavalla.

Taloustiede on muutenkin viime vuosina laventanut näkökulmaansa tavalla, joka entistä paremmin valaiseen sukupuolten rooleja kansantaloudessa — vaikkapa tutkimalla perinteisistä rationaalisuusoletuksista poikkeavia preferenssejä, sosiaalisia normeja sekä BKT-mittarin puutteita suhteessa kotityöhön. Muutaman vuoden vanha mutta edelleen ajankohtainen ruotsinkielinen katsaus tasa-arvon kannalta relevanttiin taloustieteelliseen tutkimukseen löytyy täältä. Myös The Economist -lehti julkaisi hiljan kiinnostavan artikkelin feministisen taloustieteen edistysaskelista. Feministinen taloustiede ponnistaa vankasti uusklassisen taloustieteen pohjalta, mutta laajentaa ja muuttaa sitä kiinnostavalla tavalla.

Toivotan parhainta onnea tasa-arvovaje -hankkeelle ja toivon että se hakeutuu hyvään kriittiseen vuoropuheluun taloustieteen ja talouspolitiikan päättäjien kanssa. Ovathan työurien pidentämisestä kiinnostuneet valtiovarainministeriöt ja OECD:n kaltaiset järjestöt tasa-arvotyön vankkoja liittolaisia, ei vihollisia.

Juhana Vartiainen (VTT) on Tasa-arvovajeen ohjausryhmän jäsen ja kansanedustaja (kok.). Hän on aiemmin toiminut muun muassa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtajana ja Ruotsin kansallisen taloustutkimuskeskuksen tutkimusosaston johtajana.

Lue myös:

Valtiontaloudessa pitää olla tilaa tasa-arvolle

Feministinen taloustiede uudistaa taloustieteen arvoja

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *