Työnvälittäjäpalvelun tuottajalla on väliä

Share Button

Hallituksen kärkihanke työvoimahallinnon uudistamiseksi korostaa kokeilukulttuuria ja ulkoistaa työvoimapalveluita. Työnhakijan näkökulmasta on olennaista se, kuka palvelun tuottaa, miten palvelu tuotetaan ja miksi se tuotetaan.

Mona Mannevuo

Mona_väitös1
Kuva: Mari Lehto

Yksi hallituksen kärkihankkeista on työvoimahallinnon uudistaminen työllisyyttä tukevaksi. Reformin tavoitteena on nopeuttaa työttömien työnhakijoiden työllistymistä, edistää osaavan työvoiman saatavuutta ja vahvistaa yksityisten työvoimapalveluiden roolia työnvälityksessä.

Raija Julkunen osoittaa blogikirjoituksessaan, että työvoimapalveluiden reformi ei ole uusi innovaatio: 1990-luvun alun jälkeen Suomeen mahtuu kolmisenkymmentä työllistämis- ja aktivointiuudistusta. Hallituksen kärkihanke on yhtäältä jatkumo näihin aktivointitoimiin, mutta toisaalta siinä on myös joitakin uusia piirteitä. Näitä ovat yksityisten palveluntuottajien vapaus palveluiden järjestämiseen, kokeilukulttuurin korostaminen sekä työnvälityksen ulkoistaminen henkilöstöpalvelu- ja valmennusyrityksille tulosperusteisella ostopalvelulla.

Työvoimahallinnon uudistamisen kärkihankkeseen kuuluvat ostopalvelupilotit jatkavat Tekesin huippuostajat-ohjelman kokeiluja. Vuonna 2015 toteutetussa ohjelmassa rakennettiin yhteistyötä esimerkiksi Uudenmaan TE-keskuksen ja henkilöstöpalveluyritysten kanssa.

TE-keskus hankki työllistämistä yksityisiltä palveluntuottajilta, jotka tarjosivat 3–6 kuukautta työttömänä olleille parhaaksi näkemiään palveluita itse määrittelemillään keinoilla. Konsulttiyritykset Owal Group Oy ja Tempo Economics Oy suosittelivat hankkeen ja siihen liittyvän kokeilukulttuurin jatkamista. Näin ollen TEM jakaa vuosina 2016-2017 8 miljoonan euron määrärahan yksityisille palveluntuottajille tulosperusteisissa ostopalvelupiloteissa.

Hallituksen kärkihankkeille ja kokeilukulttuurille tyypilliseen tapaan tulosperusteisissa ostopalvelupiloteissa tavoitellaan innovatiivisia ratkaisuja, parannetaan palveluita ja edistetään kansalaisten omatoimisuutta ja yrittäjyyttä. Se, miten nämä tavoitteet kohtaavat konkreettisesti työttömän työnhakijan elämäntilanteen, jää epäselväksi.

TEM kuvaa asiakkaan aseman piloteissa seuraavasti: vuodelle 2017 suunnitellaan sääntömuutosta, joka velvoittaa työttömän osallistumaan myös sellaisiin TE-toimiston järjestämiin palveluihin, joita ei ole sovittu työllistymissuunnitelmassa, ja joita ei ole määritelty työttömyysturvalaissa työllistymistä edistäviksi palveluiksi. Asiakas ei voi irtautua ostopalvelupilotista ilman pätevää syytä ja jos hän irrottautuu, asiakkaalle asetetaan korvaukseton määräaika työllistämissuunnitelman laiminlyönnistä.

Uudet ostopalvelupilotit vastaavat hallitusohjelman tavoitteisiin: ne aktivoivat työnhakijan omaa roolia työnhaussa ja varmistavat sanktioiden tehokkaan täytäntöönpanon. Lisäksi ne saattavat asiakkaan uuden kokeilukulttuurin piiriin, jossa palveluntuottajat saavat vapaasti tuottaa ostopalveluna asiakkaalle palveluja, mutta TE-toimisto ei enää tarjoa pilotissa olevalle asiakkaalle työvoimapalveluja.

Samoin kuin sote-uudistus, myös tämä kärkihanke valinnanvapauksineen kaipaa selvennystä. Valtion pitää tietää mistä se maksaa, tuottajan pitää tietää mitä sen pitää tehdä ja asiakkaan pitää tietää mihin hänellä on oikeus ja mihin ei.

Työvoimahallinnon reformi on sidoksissa myös vapaakuntakokeiluun, jossa sekä tavoitellaan julkisen sektorin kustannusten karsimista että tarjotaan kokeilualueille mahdollisuuksia poiketa muun muassa voimassa olevasta työttömyysturvaa ja tietojen luovuttamista koskevista lainsäädännöistä. Samoin kuin sote-uudistus, myös tämä kärkihanke valinnanvapauksineen kaipaa selvennystä. Valtion pitää tietää mistä se maksaa, tuottajan pitää tietää mitä sen pitää tehdä ja asiakkaan pitää tietää mihin hänellä on oikeus ja mihin ei.

Kärkihankkeessa avoimeksi jäävät myös perustelut sille, miksi yksityisten työvoimapalvelujen rooli kohdistetaan erityisesti helpoimmin työllistyvien palveluihin. Taustalla lienee se, että kärkihanke on valmisteltu tiiviissä yhteistyössä seuraavien toimijoiden kanssa: Henkilöstöpalveluyritysten liitto (HPL), Suomen yrittäjät, henkilöstöpalveluyrittäjät sekä yksityiset työnvälitystoimijat ja palveluntuottajat. Henkilöstöpalveluyrityksen liiton hallituksen puheenjohtaja Mika Kiljunen ja toimitusjohtaja Merru Tuliara kirjoittivat 25.5.2015 Helsingin Sanomien Vieraskynässä hyvin selkeästi, että julkisen työnvälityksen tulee keskittyä vaikeasti työllistettäviin, koska yksityisen työnvälityksen valttina on työllistämisen nopeus.

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisemassa työvoimahallinnon uudistusta koskevassa tiedotteessa oikeus- ja työministeri Jari Lindström toteaa, että työnhakijan näkökulmasta ei ole olennaista kuka palvelun tuottaa. Rohkenen olla tästä eri mieltä. Työnhakijan näkökulmasta on hyvin olennaista se, kuka palvelun tuottaa, miten palvelu tuotetaan ja miksi se tuotetaan. Työnhakijalle tulee tehdä selväksi jo ennen työnvälityksen tulosperusteiseen pilottiin siirtymistä se, millä tavoin hänen oikeutensa ja velvollisuutensa eroavat niistä työnhakijoista, jotka saavat työvoimapalveluja TE-toimistosta.

Mona Mannevuo työskentelee tutkijatohtorina Suomen Akatemian FiDiPro-professori Lisa Adkinsin johtamassa tutkimushankkeessa Social Science for the C21st.

Lue myös:

Perustulon vaikutukset riippuvat elämäntilanteesta

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *