Professori Julie Nelson: Talous on sosiaalista huolenpitoa

Share Button

Tasa-arvovaje tapaa tunnettuja feministisiä taloustieteilijöitä. Kohtaamisissa pohditaan, miten sukupuolten tasa-arvo voidaan huomioida talouspolitiikassa. Tasa-arvovajeen Anna Elomäki tapasi taloustieteen professori Julie Nelsonin kesäkuussa IAFFE:n (Association of Feminist Economics) konferenssissa Irlannin Galwayssa. Nelson on 1990-luvulta saakka tuonut taloustieteeseen feministisiä näkökulmia.

Nelson Dec 2015

Mitä on feministinen taloustiede?

Feministinen taloustiede kritisoi taloustieteen menetelmien tarjoamaa perustaa feministisestä näkökulmasta. Se tarkastelee naisille relevantteja talouskysymyksiä emansipatorisesta näkökulmasta. Emansipaatioulottuvuus erottaa feministisen taloustieteen naisia tarkastelevasta taloustieteellisestä tutkimuksesta.

Miten feministinen taloustiede eroaa taloustieteen valtavirrasta? Mitkä ovat sen keskeiset uudet ideat?

Feministinen taloustiede ottaa naisten työn ja toiminnan sekä naisille tärkeät ihmiselämän ulottuvuudet vakavasti. Työelämän sukupuolittuneisuuteen suhtaudutaan kriittisesti. Esimerkiksi lasten kasvattaminen ja muu palkaton työ nähdään osana taloutta. Omassa tutkimuksessani olen tuonut esiin, kuinka valtavirtaan lukeutuvan uusklassisen taloustieteen mallit rakentuvat autonomisten, rationaalisten ja omaa etua tavoittelevien toimijoiden ympärille. Näihin malleihin sisältyy maskuliinisia kulttuurisia mielleyhtymiä. Yhteistyö, ihmissuhteet, perhe ja tunteet – toisin sanoen vuorovaikutukseen liittyvät ihmisyyden ja ihmisyhteisöjen elementit – on jätetty ulkopuolelle. Taloustiede on näin tehnyt itsestään kykenemättömän analysoimaan taloudellisia ilmiöitä.

Tarkoitatko, että feminististen taloustieteilijöiden mukaan taloustieteen kuva siitä, miten talous toimii, on väärä?

On todella vaikeaa selittää taloudellisia ilmiöitä, kuten nousukausien ja taantumien vuorottelua, jos ei puhuta tunteista, odotuksista tai siitä, kuinka ihmiset saavat tietoa verkostojensa kautta ja keihin he luottavat. Ihmisten suhteet toisiinsa ovat valtava tekijä siinä, miten talous oikeastaan toimii. Valtavirtataloustieteen parissa talous on pitkään nähty mekaanisena asiana. Ihmissuhteisiin ei ole kiinnitetty huomiota.

Taloustieteilijöiden parissa pelin nimi on matemaattinen mallintaminen. Finanssikriisiä on esimerkiksi pyritty selittämään rationaaliseen valintaan perustuvalla makromallilla. Monet näistä peleistä liittyvät uskomukseen siitä, että taloustiede on fysiikan kaltaista ja että matemaattiset laskelmat takaavat tieteellisen objektiivisuuden. Kyse on ollut tarkoitushakuisesta pyrkimyksestä tulla “kovien tieteiden” kaltaiseksi.

Miten taloustieteen valtavirta on vastaanottanut feministiset taloustieteilijät?

Se on jättänyt heidät huomiotta. Vuonna 2003 kustantaja pyysi meitä tekemään jatko-osa toimittamaamme kirjaan “Beyond Economic Man”. Haluttiin kirja reaktiosta, jotka Beyond Economic Man oli aiheuttanut. Mistä reaktiosta? Seurasi hiljaisuus! Siellä täällä olemme saaneet hieman ääntämme kuuluviin, mutta yleensä meidät on jätetty huomiotta. Luulen että yhtenä syynä on se, että taloustieteen matemaattisuutta korostavat näkevät sukupuolen pelkkänä kulttuurisena asiana.

Entä onko feminististen taloustieteilijöiden näkemyksiä kuultu päätöksenteossa?

Eniten feministiset taloustieteilijät ovat vaikuttaneet kansainvälisen kehityksen piirissä. Argumentti siitä, että naisten kouluttaminen on hyväksi talouskasvulle ja kilpailukyvylle, on lyönyt itsensä hyvin läpi kansainvälisissä instituutiossa. On siis tapoja saada sukupuolinäkökulma agendalle. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen istuu näiden instituutioiden paternaaliseen agendaan. Globaalin pohjoisen vallanpitäjät eivät ole yhtä valmiita näkemään sukupuolen merkitystä taloudelle omissa maissaan.

Vertaus ympäristö- ja ilmastokysymyksiin auttaa ymmärtämään tapaa, jolla sukupuolinäkökulma sivuutetaan. Naisia ja luontoa kohdellaan talouskeskusteluissa samalla tavalla. Molempien ajatellaan tuottavan loputtomasti palveluksia, joita ei tarvitse tunnustaa tai arvostaa. Naisten oletetaan kasvattavan lapsia, eikä tämän toiminnan arvoa taloudelle nähdä. Luonnon pitäisi tarjota meille loputtomasti öljyä ja puhdasta ilmaa. Ei puhuta siitä, mistä raaka-aineet ja energia tai ihmiset ja työntekijät tulevat.

Mitä talouden uudelleenajattelu feministisesti voisi tarkoittaa?

Hyvä lähtökohta on kysyä, mitkä ovat päämäärät. Talouskasvu ja kansallinen valta ovat lyhytnäköisiä päämääriä. Olen aina pitänyt määritelmästä, jonka mukaan taloudessa on kyse sosiaalisesta huolenpidosta (social provisioning). Se tarkoittaa, että taloudet tarjoavat edellytykset elämän jatkumiselle ja kukoistukselle. Kyse on siitä, miten me yhdessä järjestämme toiminnan, joka pitää meidät elossa ja menossa. Kyse ei ole vain markkinoista, myös hallitukset, yhteisöt ja perheet ovat mukana. Toiminta voi olla palkallista tai palkatonta. Taloudellisen toiminnan ja talouspolitiikan päämäärän tulisi siis olla ihmisten hyvinvointi, joka pitkällä tähtäimellä sisältää ilmastokysymykset. Kyse on paljon laajemmasta asiasta kuin BKT:n kasvusta.

Suomessa ja EU-tasolla käytyä talouskeskustelua dominoivat kilpailukyky, budjettivajeen ja julkisen velan vähentäminen ja talouskasvu. Miltä tällainen keskustelu näyttää feministisen taloustieteilijän silmin?

Monia julkisessa keskustelussa pyöriviä talouslukuja kuten bruttokansantuotetta voi kutsua “makkaranteoksi.” Niiden sisältä löytyy kaikenlaisia olettamuksia, paikkailtuja aukkoja sekä määrittelyjä siitä, mikä lasketaan mukaan ja mikä ei. Lukuja ei kannata pelätä, mutta on tärkeää tietää, mitä ne tarkoittavat. Usein julkisessa keskustelussa niiden oletetaan edustavan jotain, mistä ei todellisuudessa ole kyse – esimerkiksi BKT:n ajatellaan usein virheellisesti edustavan hyvinvointia.

Mitä leikkauspolitiikkaan tulee, taloustieteelliset laskelmat ja retoriikka velan kasvun seurauksista tarjoavat savuverhon isommalle kiistalle poliittisesta taloudesta. Monet taloustieteilijät eivät itse asiassa kannata leikkauspolitiikkaa. Sen sijaan he suosittelevat, että taantuman aikana kannattaa lisätä julkista kulutusta.

Miksi hallitukset Euroopassa leikkaavat, jos taloustieteilijät sanovat, ettei se toimi?

Kyse on paljolti vallasta ja varallisuuden keskittämisestä. Joku hyötyy leikkauksista. On lyhytnäköistä, että vallan kahvassa olevat ihmiset käyttävät valtaansa lähinnä varallisuutensa kartuttamiseen. Eivätkö valtaa ja varallisuutta havittelevat ole mieluummin toimivan yhteiskunnan kuin rauniokasan huipulla?

Miksi talouskeskustelu tarvitsee feminististen taloustieteilijöiden näkemyksiä?

Vähän yli puolet maailman ihmisistä on naisia. Monet konkreettiset sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset kuten lastenhoito eivät ole edustettuina. Olisi hyvä, jos valtavirtataloustieteilijät kuuntelisivat enemmän feminististä taloustieteen menetelmien kritiikkiä. Heidän pitäisi ymmärtää, että fysiikka ei ole hyvä malli sosiaalitieteelle. Heidän pitäisi palata katsomaan, mistä taloudessa oikeastaan on kyse.

Julie Nelson on taloustieteen professori Massachusettsin yliopistossa Bostonissa. Hän on kirjoittanut kirjan Economics for Humans (2006) ja toimittanut kirjat Feminist Economics Today: Beyond Economic Man (2003) ja Beyond Economic Man: Feminist Theory and Economics (1993).

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *