Miten kädestä kiinni pitämisestä tuli soten ylijäämää?

Share Button

Hyvinvoiva työntekijä on sote-palveluiden keskeisin resurssi. Nykypolitiikka kuitenkin näkee julkisen sektorin hoivapalvelut ja –työntekijät ennen kaikkea kustannuseränä, eikä sote-uudistuksen henkilöstö- ja sukupuolivaikutuksia ole juuri arvioitu.

Helena Hirvonen (YTT)

hirvonen_h024

 

 

 

 

 

 

 

Sosiaali- ja terveydenhoitoaloilla työntekijöiden kohtelulla on erityinen merkitys, sillä onnistumiset asiakastyössä ovat iso osa työn mielekkyyttä ja palkitsevuutta. Tämä edellyttää toimintaympäristöä, joka antaa mahdollisuuden paneutua asiakastyöhön. Työntekijän hyvinvointi heijastuu hoito- ja hoivasuhteisiin, joissa ollaan läheisessä vuorovaikutuksessa asiakkaiden kanssa.

Sote-uudistuksella on henkilöstön näkökulmasta väistämättä merkittäviä sukupuolivaikutuksia: lähes kolmannes kaikista työssäkäyvistä naisista työskentelee sote-palveluissa, ja vain 12% henkilöstöstä on miehiä. Lisäksi yli 70% noin 400 000 hengen sote-työvoimasta työskentelee nimenomaan julkisella sektorilla. Kokemukset työn psyykkisestä ja fyysisestä kuormittavuudesta ovat sote-alojen kiivastahtisessa arjessa muita aloja yleisempiä.

Kuormittavuuden syitä voi etsiä paristakin suunnasta. Ensinnäkin työn tuottavuutta ja tehokkuutta pyritään kasvattamaan, joten hoito ja hoiva ovat muuttuneet standardisoiduiksi suoritteiksi. Hoidon laatua ja toteutumista mitataan ja tehdään läpinäkyväksi raportoimalla wc-käyntejä, lääkkeiden jakoa ja huolehtimalla tarvikkeiden, kuten vaippojen, taloudellisesta käytöstä. Kirjaus- ja tilinpitovelvoitteet haukkaavat nykyisin ison osan henkilöstön työajasta.

Oletetaan, että erityisesti naistyöntekijät kykenevät tarjoamaan huolepitoa. Sitä pidetään ikään kuin naisten ”luonnollisena” taitona, jota hyödynnetään kuin itsestään. Näin ollen huolenpitoon ei tarvitse panostaa resurssien allokoinnissa

Toinen selitys sille, että työ koetaan raskaaksi liittyykin juuri resurssikysymykseen: mittaamatta ja raportoimatta jäävä huolenpito, kuten arkinen jutustelu, lohduttaminen tai kädestä kiinni pitäminen, on ”ylijäämää” jota työntekijän odotetaan tuottavan, mutta jota ei voida muuttaa mitattavaan muotoon ja siten huomioida esimerkiksi työajankäytön suunnittelussa. Oletetaan, että erityisesti naistyöntekijät kykenevät tarjoamaan huolepitoa. Sitä pidetään ikään kuin naisten ”luonnollisena” taitona, jota hyödynnetään kuin itsestään. Näin ollen huolenpitoon ei tarvitse panostaa resurssien allokoinnissa. Paradoksaalista on, että henkilöstön työtyytyväisyys pohjautuu pitkälti juuri onnistumiskokemuksiin käytännön asiakastyössä. Hyvien työolojen takaaminen voi muuttua entistä haastavammaksi. Sote-keskusteluiden yhteydessä ei ole asianmukaisesti huomioitu hoito- ja hoivatyön luonnetta sukupuolittunein odotuksin ladattuna ihmissuhdetyönä.

Sote-palveluiden yhtiöittäminen voi entisestään heikentää henkilöstön työhyvinvointia. Toistaiseksi on epäselvää, millaisia työehtoja ja eläkelakeja henkilöstöön tulevaisuudessa sovelletaan alalla, jossa työntekijät kokevat olevansa selvästi alipalkattuja. Yhtiöittämiseen liittyy lisäksi oleellinen toimintalogiikan muutos: yhtiön tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Työvoimavaltaisissa töissä, kuten hoito- ja hoivatyössä, voitto on konkreettisesti kiinni työntekijöistä. Siten tilivelvollisuuden ja mittaamisen vaateet tuskin vähenevät palveluiden yhtiöittämisen myötä. Työn eettisten periaatteiden mukaisesta asiakkaan inhimillisestä ja yksilöllisestä kohtaamisesta tulee entistä haasteellisempaa.

Julkinen hyvinvointipalvelujärjestelmä on hyvinvointivaltion keskeisimpiä saavutuksia. Sillä on ollut sukupuolten tasa-arvon edistämisen kannalta valtava merkitys naisten työllistäjänä sekä naisten työssäkäynnin ja taloudellisen itsenäisyyden mahdollistajana. Työmarkkina – ja sote-politiikasta näyttää kuitenkin puuttuvan ymmärrys tehokkuus- ja tuottavuusmittaristojen soveltuvuudesta hoito- ja hoivatyön laadun mittaamiseen. Lisäksi näyttäisi puuttuvan ymmärrys työelämän sukupuolittuneista oletuksista, mikä näkyy muun muassa naisvaltaisiin sote-palveluihin allokoitavien resurssien niukkuutena.

Ehdotus sote-uudistuksen valmistelijoille:

Hoito- ja hoivatyöhön sisältyvät sukupuolittuneet oletukset esimerkiksi naisten ”luontaisista” kyvyistä hoivaan ja huolenpitoon tulee tehdä näkyviksi. Parhaiten tämä onnistuu osoittamalla riittävästi henkilöstöresursseja hoito- ja hoivatyöhön, jotta tilivelvollisuus- ja raportointitöiden ohella aikaa jää inhimillisiin ja yksilöllisiin kohtaamisiin asiakastyössä. Tämä edistää työntekijöiden työhyvinvointia ja työn mielekkyyden toteutumista, ja samalla asiakkaiden hyvinvointia.

Helena Hirvonen (YTT) työskentelee yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtorina
Itä-Suomen yliopistossa.

Teksti on osa Tasa-arvovajeen sote-symposiumia, joka on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.

Lue myös:

Professori Susan Himmelweit: Laadukas hoiva hyödyttää koko taloutta

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *