Kuusi askelta parempaan sote-uudistukseen

Share Button

Sosiaalipalvelut ovat jääneet sote-uudistuksessa terveydenhuollon jalkoihin. Sukupuolten tasa-arvo ja haavoittuvassa asemassa olevat on sivuutettu. Yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikan tutkijat vaativat, että sosiaalipalveluiden toimintatapa, niitä koskeva tutkimus sekä käyttäjien tarpeet huomioidaan uudistuksen valmistelussa paremmin. Olemassa olevan tiedon perusteella valinnanvapauden ja yhtiöittämisen ulottaminen sosiaalipalveluihin on syytä arvioida uudelleen.

Kuvitus 1 valinnanvapaus

Tasa-arvovajeen sote-symposiumissa professori Anneli Anttonen, professori Teppo Kröger, professori Sari Rissanen, yliopistonlehtori Helena Hirvonen ja tutkijat Hanna-Kaisa Hoppania ja Olli Karsio pohtivat sotea ja sukupuolta hoivan, työntekijöiden, asiakkaiden ja hoivayrittäjien näkökulmasta. Puheenvuoroissa toistuu huoli sosiaalipalveluiden ja niiden tarvitsijoiden kohtalosta.

Kokosimme puheenvuoroista kuusi suositusta sote-uudistuksen valmistelijoille ja päättäjille.

1. Sosiaalipalvelut on huomioitava paremmin uudistuksen suunnittelussa. Keskustelua on käyty terveydenhuolto edellä. Sosiaalipalvelut ovat jääneet sen varjoon. Valinnanvapaus- ja yhtiöittämislinjausten vaikutukset haavoittuvassa asemassa oleville sosiaalipalveluiden tarvitsijoille, kuten vanhuksille, vammaisille, lapsille ja mielenterveyskuntoutujille, on selvitettävä.

2. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva tutkimus on huomioitava laaja-alaisesti. Eri alojen asiantuntijoita pitää hyödyntää. Olemassa oleva tutkimustieto ei aina tue valinnanvapauden ulottamista kaikkiin sosiaalipalveluihin.

3. Eri käyttäjäryhmät ja heidän kokemustietonsa on otettava mukaan uudistuksen suunnitteluun. Joillekin ryhmille kuten vanhuksille palveluiden hyvä saatavuus on valinnanvapautta tärkeämpää.

4. Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden pakkoyhtiöittämisestä on luovuttava. Julkinen sektori pystyy yksityistä paremmin muodostamaan palveluinstituutioita, joissa kansalaisten tai palveluja tarvitsevien osallistuminen ja vaikuttaminen ovat toiminnan päämääriä. On tärkeä säilyttää julkispalveluissa vuosikymmenien aikana kertynyt ammatillinen ja hallinnollinen osaaminen. Toisissa Pohjoismaissa valinnanvapaus on toteutettu ilman kuntien palveluiden yhtiöittämistä.

5. Riittävät henkilöresurssit hoito- ja hoivatyöhön on varmistettava. Palveluiden markkinoituminen tutkitusti lisää byrokratiaa ja raportointi- ja tilinpitovelvoitteita, mikä taas vie resursseja itse hoivatyöltä. Hoivatyöntekijöille ja hoivayrittäjille on jäätävä aikaa inhimillisiin ja yksilöllisiin kohtaamisiin asiakastyössä. Tämä edistää sekä työntekijöiden että asiakkaiden hyvinvointia.

6. Demokratian toteutuminen ja eri ryhmien edustus maakuntien sekä yhteistyöalueiden hallinnossa on varmistettava. Miesten ja naisten tasavertainen edustus palveluiden järjestämisestä päättävissä elimissä on tärkeää.

Lue myös:

Miksi hallitus ei hyödynnä tarjolla olevaa tietoa sosiaalipalvelujen uudistamisessa?

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *