Kamppailu olennaisesta

Share Button

Perinteiseen edustukselliseen demokratiaan tukeutuva paikallinen sopiminen korostaa työpaikkatasoa keskeisenä neuvottelupaikkana. Työpaikkojen edustuksellisella demokratialla on kuitenkin puutteensa. Tasa-arvo ei toteudu ja erilaisten ryhmien mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon vaikeutuvat.

Minna Leinonen

ML_muotokuva

Edustuksellinen työpaikkademokratia herättää huolta siitä, tulevatko naisten ja miesten kysymykset yhtä vakavasti käsitellyiksi ja kenellä on pääsy viralliseen päätöksentekoon. Paikallisen sopimisen lisääntyessä on esitetty, että luottamusmiesten tietopohjaa sukupuolesta ja tasa-arvosta on tarpeen kasvattaa. Pelkkä yleisen tason ymmärrys sukupuolikysymyksistä ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan areenoja, joilla nuo kysymykset liitetään osaksi kunkin työpaikan omia arvoja, olosuhteita ja käytäntöjä.

Jos otetaan lähtökohdaksi se, että ”naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia”, tulee tämän näkyä työpaikkojen päätöksentekotavoissa.

Työpaikkojen kehittämisareenoille pitää päästä ihmisiä eri taustoista ja asemista. Areenoilla tulee olla myös päätösvaltaa. Jos otetaan lähtökohdaksi se, että ”naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia”, tulee tämän näkyä työpaikkojen päätöksentekotavoissa.

Naisten ja miesten erottelu näkyy työpaikoilla tyypillisesti työtehtävissä, asemissa, vaikutusmahdollisuuksissa ja olosuhteissa. Jotta työelämä kehittyy ja tasa-arvo edistyy, tällaista erottelua on välttämätöntä käsitellä. Sukupuoli ja siihen liittyvä erottelu vaikuttavat työpaikoilla tavoiteltavan muutoksen onnistumismahdollisuuksiin. Mitä jyrkemmät sukupuolijaot työpaikalla vallitsevat, sitä suuremmat riskit ovat sille, ettei kestäviä organisaatiomuutoksia synny. Tarvitaan johtamisen taitoja: tarkoituksenmukaista toimintaa ja jopa jonkinasteista pakkoa, jotta jakoja voitaisiin menestyksekkäästi murtaa ja jotta työyhteisössä havaittaisiin muutos mahdolliseksi.

Tasa-arvon edistäminen on pyritty varmistamaan vakiinnuttamalla pyrkimykset tasa-arvolakiin. Samalla on määritelty, mitä tasa-arvon edistämiseen sisältyy. Tasa-arvolaki asettaa tiettyjä standardeja, mutta ei voi täysin tavoittaa paikallista kontekstia, jota sen on tarkoitus ohjata. Nuo standardit kuitenkin määrittelevät sitä, mitä työpaikkojen toimijat pitävät tasa-arvon edistämisenä.

Kamppailu siitä, mikä kysymys on sukupuolten tasa-arvon kannalta olennainen, on myös tapa rajata hankalia tai epämieluisia teemoja käsittelyn ulkopuolelle.

Kamppailu siitä, mikä kysymys on sukupuolten tasa-arvon kannalta olennainen, on myös tapa rajata hankalia tai epämieluisia teemoja käsittelyn ulkopuolelle. Esimerkiksi johdon edustajan mielestä tehtävänimikkeiden sukupuolisidonnaisuus voidaan jättää työpaikkatasoisen tasa-arvosuunnitelman ulkopuolelle. Työpaikkojen edustajat ovat kuitenkin nostaneet esiin, että sukupuolen mukaisiin jakoihin voidaan vaikuttaa nimenomaan joustamalla nimikkeiden ja työn vaativuusmäärittelyissä. Paikallisen sopimisen laajentaminen herättääkin kysymyksen siitä, mihin asioihin työpaikkatasolla on aidosti mahdollista vaikuttaa.

Työpaikkojen kehittämisareenoiden tulee sisältää laajasti ja monipuolisesti erilaisia ryhmiä. Niiden pitää osallistaa päätöksentekoon etenkin haavoittuvaisessa asemassa olevia. Moninaistuva työelämä nostaa esiin tarpeita tunnistaa ja käsitellä erilaisia sosiaalisia ryhmiä ja niiden yhdistelmiä. Muun muassa erilaiset työsuhdemuodot ja pakkoyrittäjyys voivat kyseenalaistaa osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Työpaikkademokratian kehittämisessä on huomioitava myös se, millaista vastuunkantoa työpaikan kehittämiseen osallistuvalta edellytetään. Edellytyksenä ei saa olla muodollinen asema työpaikan yhteistoimintamenettelyissä. Osallistumisen tulee mahdollistua kunkin omista lähtökohdista ja kokemuksista käsin. Näin saadaan lisää tietoa sukupuolesta ja muista sosiaalisista erotteluista paikallisella tasolla.

Minna Leinonen työskentelee tutkijana Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa. Hän väittelee 26.8.2016 sosiaalipsykologiasta otsikolla ”Toimintatutkimus ja työkonferenssimenetelmä työpaikkojen tasa-arvon edistämisessä”. Parhaillaan Leinonen on mukana tutkimushankkeessa, joka käsittelee sitoutumista ja tiedon jakamista tietointensiivisissä yrityksissä.

Lähteet:

Abrahamsson, Lena (2014). Gender and the modern organization, ten years after, Nordic Journal of Working Life Studies, Vol. 4, No. 4, s. 109–136.

Julkunen, Raija (2008). Uuden työn paradoksit. Keskusteluja 2000-luvun työprosesseista. Tampere: Vastapaino.

Leinonen, Minna & Heiskanen, Tuula (2011). Työkonferenssin soveltaminen sukupuolten tasa-arvon edistämisessä. Teoksessa Eteläpelto Anneli; Heiskanen, Tuula & Collin, Kaija (toim.) Valta ja toimijuus aikuiskasvatuksessa. Aikuiskasvatuksen 49. vuosikirja.
Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, s. 248–275.

Leinonen, Minna (2012). Challenging and reinforcing gender boundaries at work. Equality, diversity and Inclusion, Vol. 31, No. 7, s. 633–645.

Lue myös:

Paikallisen sopimisen vaietut vaikutukset

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *