Taloutta toisin sanoin

Share Button

Julkinen puhe taloudesta näyttäytyy usein kapea-alaisena. Äänessä ovat useimmiten ekonomistit, valtiovarainministeriön virkamiehet ja muut talouden legitiimeiksi tunnustetut asiantuntijat, voittopuolisesti miehet. Talouden kokemuksellinen, arkinen ja kulttuurinen puoli jää usein piiloon. 

Suvi Salmenniemi (VTT)

nayttokuva-2016-11-04-kello-20-19-19

 

 

 

 

 

 

 

Nordean konsernijohtaja Casper von Koskull esitti Helsingin Sanomien haastattelussa huolen siitä, että kasvava eriarvoisuus voi uhata yhteiskuntarauhaa (HS 12.9.2016). Ongelma ei kuitenkaan hänen mukaansa ole eriarvoisuuden kasvu sinällään. Olennaista on se, että ”kasvu pystytään perustelemaan niin, että se koetaan oikeutetuksi”. Eriarvoisuuden poistamisen sijaan etsitään selitysmallia, joka saisi ihmiset uskomaan, että eriarvoisuus on oikein, normaalia ja legitiimiä. Tähän tarvitaan narratiivia, joka suostuttelee hyväksymään eriarvoisuuden. Näin pääoman kasautumiselle taataan suotuisat olosuhteet eivätkä pettyneet kansalaiset lähde horjuttamaan yhteiskuntarauhaa

Toisenlaiseen talouspuheeseen törmäsin kiertäessäni parin viime vuoden ajan ympäri Suomea haastattelemassa erilaisten vaihtoehtoisten terapioiden ja henkisen hyvinvoinnin palveluiden tuottajia ja asiakkaita, valtaosin naisia. Monet heistä olivat toimeentulon kanssa kamppailevia pienyrittäjiä sekä ihmisiä, jotka olivat läpikäyneet työuupumuksen, työpaikan menetyksen, läheisen kuoleman tai muun elämänkriisin.

Nämä erilaiset tulkinnat ja kokemukset kapitalismin kriisistä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta osoittavat, kuinka syvällisesti talous on moraalinen kysymys, jota ei ole palautettavissa neutraaleihin laskelmiin.

Kuulin lukuisia tarinoita kapitalismin ruumiillisista ja psyykkisistä seurauksista: työelämän paineista, kehoon tiivistyvistä kolotuksista ja kivuista, elämän yleisestä epävarmuudesta, jatkuvasta suorittamisen vaateesta, väsymyksestä ja armottomuudesta sekä tarpeesta etsiä jotakin, jonka avulla sinnitellä, pysytellä pinnalla tai laskea irti. Kuulin poliittista kritiikkiä omaneduntavoittelusta, yhteiskunnan rahakeskeisyydestä ja ihmisarvon unohtamisesta.

Nämä erilaiset tulkinnat ja kokemukset kapitalismin kriisistä ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta osoittavat, kuinka syvällisesti talous on moraalinen kysymys, jota ei ole palautettavissa neutraaleihin laskelmiin. Olennaista on kamppailu hegemoniasta. Kenen intressit nähdään legitiimeinä? Mikä ja kenen tulkinta tulee hallitsevaksi ja muotoutuu arkijärkiseksi itsestäänselvyydeksi? Kuten von Koskullin huoli osoittaa, hegemonia on haavoittuvainen ja altis vastahegemonisille pyrkimyksille. Hegemonia pitää aina lunastaa uudelleen. Eriarvoisuutta koskeva oikeutus on horjumassa.

Tiedämme vähän siitä, millä tavoin ihmiset tekevät ymmärrettäväksi talouden toimintaa omassa arkielämässään ja millaisia arkiteorioita heillä on talouden toiminnasta.

Julkinen puhe taloudesta näyttäytyy usein kapea-alaisena. Äänessä ovat useimmiten ekonomistit, valtiovarainministeriön virkamiehet ja muut talouden legitiimeiksi tunnustetut asiantuntijat, voittopuolisesti miehet. Näkökulma on myös vahvasti kansantaloudessa ja sen velkaantumisessa tai yrityselämän toimintaehdoissa. Vaikuttaa siltä, että paikka keskustelussa lunastetaan vain opettelemalla ulkoa valtion talousarvioesityksen ja tarjoamalla yksityiskohtaiset laskelmat siitä, mitä mikäkin maksaa.

Sen sijaan talouden kokemuksellinen, arkinen ja kulttuurinen puoli jää usein piiloon: Tarinat, joita kuulin hoitohuoneissa ja keittiöissä. Tiedämme vähän siitä, millä tavoin ihmiset tekevät ymmärrettäväksi talouden toimintaa omassa arkielämässään ja millaisia arkiteorioita heillä on talouden toiminnasta.

Mitä asioita talouden piiriin luetaan, miten ne koetaan, mihin kaikkeen ne vaikuttavat? Millaisia arvoja ja moraalisia merkityksiä taloudellisiin kysymyksiin liitetään? Amerikkalaisen antropologin Emily Martinin 1990-luvulla julkaistu etnografinen tutkimus Flexible bodies tarjoaa vihjeitä siihen, miten tällaista koettua taloutta voisi lähteä jäljittämään.

Martin tutki sitä, millaisia käsityksiä tavallisilla amerikkalaisilla oli terveydestä ja sairaudesta, ja miten he selittivät immuunijärjestelmän toimintaa. Hän pyysi ihmisiä piirtämään kuvia siitä, miten he ymmärtävät oman kehonsa toimintaa ja miten heidän mielestään vastustuskyky toimii. Näitä arkiteorioita Martin keskustelutti lääketieteen selitysmallin kanssa, paikantaen eroavaisuuksia ja yhteneväisyyksiä ja pohtien niiden yhteiskunnallista merkitystä.

Voisiko ihmisten käsityksiä ja selityksiä taloudesta lähestyä samalla tavoin? Olisiko mahdollista kuunnella tarinoita talouden eletystä kokemuksesta? Olisiko paikallaan kartoittaa arkiteorioita talouden toiminnasta ja muun muassa sen sukupuolitetuista, rodullistetuista, yhteiskuntaluokkaan ja ikään liittyvistä merkityksistä? Tätä kautta voisi avautua uusia näkökulmia siihen, miten ihmiset puntaroivat taloudellisia päätöksiä omassa elämässään ja millaisia rajanvetoja he tekevät talouden ja muiden elämänalueiden välille. Näin voitaisiin löytää selityksiä siihen, miksi niin moni kokee talouspuheen vieraannuttavana.

Voisiko taloudesta puhua toisin?

Suvi Salmenniemi (VTT) toimii dosenttina ja apulaisprofessorina Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella.Tällä hetkellä hän johtaa Koneen säätiön rahoittamaa tutkimushanketta The Puzzle of the Psyche: Therapeutic Knowledge and Selfhood in a Comparative Perspective (2015-2017) ja Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta Tracking the Therapeutic: Ethnographies of Wellbeing, Politics and Inequality (2015-2019). 

Lue myös:

Tavallinen talouspuhe ja vierauden kokemus

Share Button

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *